Erittäin aiheellinen artikkeli vaikka kunnon kepulainen toki ajatteleekin ja perustelee tälläkin palstalla että kyllä se on kannattavaa että minun kuntaan tulee 20 työpaikkaa vaikka maalle verotuloina ja kuluttajille ja muille yrityksenä kohonneina sähkölaskuina tämä maksaisikin esim 2 miljoonaa per vuosi per luotu työpaikka.
Talvivaara, sote-alueet, vastaanottokeskukset ja uusinpana nykytiedon valossa datakeskukset.
Edit, ei minua haittaa jos sähkölasku nousee 2c per kw jos se loisi 20c edestä uusia työpaikkoja ja verotuloja vaan se yhtälö jossa 2c per kw tuottaa 0.2c edestä työpaikkoja ja verotuloja ja se 1.8c hyöty menee nyt vaikka sitten googlelle ja pertti peräkylän kunnanjohtajan mersuun kun niin hyvin onnistui suhmuroimaan datakeskuksen omaan kylään ja sai 10 siivoojaakin työllistettyä. Kyseessä on nykytiedon valossa yksinkertaisesti harvinaisen paska diili joka hyödyttää kansantaloutta yhtä paljon kuin vastaanottokeskukset.
Edit2: jos nyt ajatellaan yltiöpositiivisesti että verotuloilla katettaisiin infra niin jo pelkästään 2snt korkeampi sähkönhinta maksaisi pelkästään kuluttajille 500 miljoonaa vuodessa korkeampina sähkölaskuina joka luonnollisesti pois muusta kulutuksesta. Kun huomioidaan yritykset saa laskuun laittaa miljardin lisää. Tulee siinä siivoojan palkkaamiselle veronmaksajille hintaa.
Luin vähän aikaa sitten lehtijutun jossa Suomen halpoja energianhintoja kutsuttiin “kansallisaarteeksi”. Tämä jäi vaivaamaan joten avaan hieman ajatuksia tähän liittyen alle, mutkia riittävästi (mutta toivottavasti ei liikaa) oikoen.
Eli yhteenvetona: vajaateholla toimivia, vain tuulivoimaa käyttäviä tehtaita, jotka työllistävät mahdollisimman paljon ihmisiä hyväpalkkaiseen middle managementiin ja konsulttitöihin (ei puhuta nyt siitä, miten isosti AI korvaa nämä 5 vuoden sisällä), ja joissa tuotetaan kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita vientiin. Pääoma saisi tulla ulkomailta, mutta omistus olisi sitten suomalaista. Näitä houkutellaan halvalla sähköllä, jota ei kuitenkaan saa kuluttaa liikaa, ettei se kallistu.
Työpaikkaa/MWh lähestymistapa on todella pöljä, ihmetyttää kuinka moni fiksu ihminen toistelee tätä.
Ison osan elämästäni datakeskuksissa säännöllisesti käyneenä on kyllä pakko ihmetellä noita numeroita, ja lisäksi tietysti johtopäätöstä.
En nyt vedä suurempia johtopäätöksiä yksittäisen esimerkin pohjalta, mutta kun omat kokemukset oli niin eri piti kysyä copilotilta. Se väittää että skaala on kohtuullisen iso, ja hyperscalorien omat datakeskukset on skaalan alapäässä, colocation / hybrid yläpäässä. Laskentakaava olisi tyypillisesti 0.15–0.35 FTE per MW Eli 1500MW osalta 225-525. Painotus oli, että nimenomaan uudet hyperscalorien datakeskukset menee tohon ala-laitaan ja jopa alle.
Tehtävien jakautuminen:
kriittinen infra (40-50%)
IT hardis (20-30%)
SRE (10-20%) - paljon enemmän etänä
Turvallisuus (10-20%)
Tuki / hallinto (10%)
On sitten ihan mahdollista että joku palkkaa tunkkaajatkin Suomesta kun työvoima on paljon halvempaa kuin esim. Jenkeissä ja sitten numerot muuttuu ihan erilaisiksi, mutta ei se mikään selviö ole.
Hyperscaler tapauksessa datakeskuksen kasvattaminen ei lisää on-site työpaikkoja samassa suhteessa.
Samoin pelkäänpä, että vaikeeta on. Yksinkertaistaen hyperskaalaajien datakeskukset on kansantaloudellisesti peltihalleja joissa ajetaan vähän monimutkaisempia lämpövastuksia joiden hukkalämmöstä voidaan lämpöpumpuilla tehdä kaukolämpöä. Ei Suomi juuri hyödy vaikka Googlen Hangon servereissään ajaman softan tuottamasta lisäarvosta. Digi taloudessa mainos- ja cloudi myynti tuloutetaan jossain ihan muualla. Investoinnista suurin osa palvelimet yms. tulee muualta.
Hyvä jos jokunen henkilö saa työpaikan ja sähkö ja infra saadaan myytyä, mutta ei se kauheasti tänne tuloja tuota vaikka paperin tekoon verrattuna. Harmi vaan, että paperia ei enää juuri tarvita. Ei synny edes vaikkapa Uudenkaupungin autotehtaan tapaista osaamiskeskusta joka toisi osaamista ja säteilisi hyvää ympärilleen. Voisiko vaatia, että datakeskukset pitää rakentaa puusta niin saataisiin edes puurakentamiseen vähän vauhtia?
Samalla logiikalla Suomen pitäisi lakkauttaa esimerkiksi käyttövesijohdot, kun ei niistäkään mitään lisäarvoa tule kansantaloudelle. Rahaa vain kuluu, kun kaivetaan hirmuinen määrä putkia maahan, mutta lyhyen rakennusvaiheen jälkeen ei tule verotuloja eivätkä käyttömaksut riitä edes kattamaan rakentamisen kustannuksia ja joskus vesimaksutkin maksetaan toimeentulotuesta verorahoin.
Maailmalla, Euroopassa ja myös Suomessa on valtava pula datakeskuksista, joten digitalisaatiohankkeet vaativat niiden rakentamista tai muuten hankkeita ei voi toteuttaa. Vaikka tämän digi-infran tuottama suora lisäarvo olisi nolla, mitä se ei ole, niin se pitää silti rakentaa, jotta mahdollistetaan kaikki muu taloudellinen lisäarvon luonti sekä yksityisellä puolella että julkisella puolella.
Tänä vuonna esimerkiksi siirsimme viranomaispostin kokonaan paperista datakeskuksiin:
Eikä kyse ole pelkästään hallinnon tehostamisesta, vaan me hävitään yksityiselläkin puolella nämä uudet tuottoisat markkinat heti kättelyssä, kun firmat eivät voi tarjota digitaalisia palveluita datakeskuskapasiteetin loppuessa kesken:
Eikä tämä ole mikään tänä vuonna keksitty uusi ongelma. Johtavat tekoälyfirmat tulevat Yhdysvalloista ja Kiinasta, koska Euroopassa ei ole riittävästi datakeskuksia huippumallien tuottamiseen:
Se ei myöskään ole vaihtoehto että kiellettäisiin datakeskukset Suomessa ja käytettäisiin vain muualla Euroopassa rakennettuja datakeskuksia, koska niitä ei ole muuallakaan riittävästi. Toki tässä on huoltovarmuuskysymyskin, että jos vaikkapa Suomen viranomaispäätökset ja valtionhallinto toimii jatkossa datakeskuksissa Saksassa tai Espanjassa ja sitten merikaapelit katkaistaan tai ulkomailla tulee sähkökriisi ja datakeskusten käyttöä rajoitetaan, niin meille voi siinä käydä todella huonosti.
Meillä on julkisessa keskustelussa todella vinoutunut kuva palvelutalouden lisäarvosta vientifetissin ja emme rikastu pesemällä toistemme paitoja -huuteluiden vuoksi, mikä varmasti selittää miksi Suomi ei oikein tunnu onnistuvan kuluttajavetoisen liiketoiminnan rakentamisessa. Meillä keskusteluissa palvelun myyjä on ovela kettu joka viekkaasti vie rahat pois ja ostaja hölmö, joka tuhlaa rahaa saamatta ostoksestaan minkäänlaista lisäarvoa. Todellisuudessa sekä palveluiden tuottaja että palveluiden ostaja molemmat hyötyvät tai muuten transaktio jää tekemättä. Tämän vuoksi esimerkiksi maailmanluokan IT-palveluiden ostaminen amerikkalaisilta teknojäteiltä tuottaa runsaasti lisäarvoa sen sijaan, että yrittäisimme rakentaa ne samat palvelut itse kotimaassa.
Eikö tämä muistuta vähän vapaamatkustajan ongelmaa. Datakeskukset ovat välttämättömiä digitalisaatiolle, mutta digitalisoijalle on samantekevää, onko datakeskus kotimaassa vai ulkomailla. Rakentajamaa saa matalan jalostusarvon datakeskuksia, mutta digitalisoija voi tuottaa korkean lisäarvon palvelut eri maassa. Tällöin tulee kannustin maalle minimoida datakeskuskustannukset, mutta maksimoida korkean jalostusasteen digipalvelut. Euroopan tasolla ajataltuna tämä tuo liian vähän datakeskuksia mantereelle. Pitäisikö kustannuksia jakaa enemmän datakeskuksia rakentavien maiden ja niillä lisäarvoa tuottavien tahojen välillä?
Huoltovarmuus on toinen kysymys, mutta yleensä sekin tuo turvallisuuden lisäski kustannuksia ja siksi on usein aliresursoitua todellisiin riskeihin verratttuna.
Jos nyt kuitenkin keskitytään Suomen talouteen niin mitä lisä arvoa siitä on suomelle ja suomalaisille että me käytännössä rahoitetaan Yhdysvaltalaisten ja Kiinalaisten datakeskuksia miljardeilla vuodessa ja saadaan itse työpaikkoina ja verotuloina maksimissaan kymmenesosa siitä? Millä tavalla tämä hyödyttää suomen talouskasvua? Nämä “muuten tiputaan kelkasta” ympäripyöreät vihjailut on ihan samaa tavaraa kuin että vastaanottokeskukset luovat työpaikkoja, joo niin luovat mutta hinta on kymmenkertainen kuin että maksettaisiin sille työvoimalle istumisesta kotona. Tai vihjailu että jos niitä ei rakenneta suomeen niin kohta ei voida käyttää googlen tekoälyä kun ei niillä ole kapasiteettia, että kyllä se on suomalaisen kuluttajan vastuulla nyt ja miltei velvollisuus maksaa 2 mljardia vuodessa koska muuten suomalaiset yritykset eivät voi käyttää tekoälyä. Ja huoltovarmuuskin vielä koska kuinka meidän valtionhallinto pärjäisikään jos tiktokin datakeskus ei toimisi kouvolassa.
Edit: Onkohan osa ketjun kommentoijista kenties töissä asemassa jossa näitä kuuluu kannattaa ihan palkanmaksun takia.
Siitä varmaan samaa mieltä, että jokainen työpaikka on käytännössä hyödyllisiä. Eli suora työllistäminen auttaa, sekä työllistämisen epäsuorat hyödyt. Suomi hyötyy datakeskusten maksamista kiinteistö- ja sähköveroista. Suomi hyötyy isosti rakennusvaiheen työllistävästä vaikutuksesta suoraan ja epäsuoraan. Suomi saa lisää verotuloja kun sähkön hinta nousee - ei vain datakeskusten itsensä maksamia vaan myös muiden korkeammasta sähkönhinnasta maksamia. Samalla kasvaa insentiivi rakentaa tänne lisää kannattavaa sähköntuotantoa.
Homma muuttuu selvästi positiivisemmaksi jos se datakeskus kytketään kaukolämpöverkkoon kuten Fortumin projekteissa. Silloin saadaan suurin osa energiasta talteen ja hyödynnettyä lämmityksessä. Tämä laskee kaukolämmön hintaa.
Se kysymysmerkki on, onko sähköverkkoon ja tuotantoon kohdistuva haitta suurempi kuin keskuksista saatava hyöty. Tästä on aika isoja näkemyseroja puolin ja toisin. Mä itse pidän huolta datakeskuksista hiukan ylimitoitettuna ja tuntuu että ne kaikki hyödyt sivuutetaan.
On tosi hienoa, että saadaan digi palvelu firmoja tänne meille. Ja joitain datakeskuksia ne tarttee. Kovin moni paikallinen ei näytä kuitenkaan omaan keskukseen investoivan. Lähinnä kritisoin ajatusta “Jee me saatiin 4 miljardin datakeskus investoinnit! Ny Suomi nousuun!” Ratkaisevaa tosiaan on kenen valmistamaa rautaa ja softaa siellä datakeskuksessa pyörii ja mihin sen tuotot tuloutetaan. Noi hyperskaalaajat on vaan niin kauheen hyviä ottamaan sen tuotetun arvon itselleen. Huoltovarmuuden kannalta tärkeää ei ole vain missä datakeskus sijaitsee, mutta myös kuka sitä operoi ja tähän on ehkä vähän täälläkin heräilty. Esim. UpCloud vaikutti ihan hyvältä kun sitä aikoinaan vähän validoitiin, noi US firmat on vaan niin kovia myymään ja tuotteistamaan omia palveluitaan, että insentiivit oli sit tukea noit jättejä.
Rakennetaan datakeskuksia kaikin mokomin ja hienoa, että edes jotain taloudellista hyötyä datakeskuksista jää Suomeen. Taitaa kuitenkin olla menetetty peli Euroopan osalta USAn arvoketju on niin rautainen. Se mitä menetetään on mitä muuta sillä halvalla sähköllä saataisiin aikaan. Menetetään tilaisuus hyödyntää verkkoliittymät ja se energia johonkin meille tuottavampaan, mutta näköjään mikään muu ei täällä kannata. Eikä meidän kannattane vaihtoehtojen puuttuessa niiden tuloa estääkään.
Lisää sähkön tuotantoa toki sitten rakennetaan, mutta jos se on tuulta ja aurinkoa ne on epävakaata tuotantoa missä datakeskukset puolestaan on vakaata kulutusta. Kukapa 4 miljardin GPU:ta ostaa jättääkseen sitä käyttämättä. Googlen yms. kassa taitaa kestää suuremmat hintapiikit kuin tavan tallaajan.
Jokainen nettotyöpaikka on hyödyllinen, mutta jos työpaikan syntyminen nostaa kaikkien suomen yritysten ja teollisuuden kustannustasoa ja sen kautta vähentää muualta kaksi, on hyöty kyseenalaisempi.
Mä en toivo muuta, kuin että edes kuullostaisi siltä kuin tätä olisi tutkittu pidemmälle. Tutkimuksia aiheen ympäriltä kuitenkin on jo jonkun verran, ne vain keskittyy sähkön hintaan eikä siihen mikä vaikutus sillä on.
Mun työantaja (Suomalainen) kaataa miljoonia kuukaudessa pilvipalveluihin. Niitä tuotetaan Irlannissa koska sähkö on vihreätä ja hinnat vähän halvemmat - jos pitäisi siirtää johonkin niin Saksaan tai Ranskaan, koska siellä on suurimmat asiakkaat. Suurin osa meidän henkilökunnasta jotka pyörittää niitä palveluja on muualla Euroopassa koska siellä työvoima on öisin ja viikonloppuisin halvempaa eikä muutama vuosi sitten ollut yhtä pahaa pulaa tekijöistä kuin Suomessa.
Näissä palveluissa datakeskuksen sijainti vaikuttaa lähinnä lainsäädännön ja mahdollisesti päästöjen kautta. Henkilökunta voi teoriassa olla missä vain (toki Suomalainen työntekijä on Amerikkalaisen silmissä halpa) ja voitot kerätään myös sen mukaan mikä toimii verotuksen osalta.
Mun mielestä argumentti siitä että Euroopassa on pulaa datakeskuksista ei ole erityisen hyvä. Rahalla saa, eikä mullakaan ole mitään niitä vastaan jos vaikutukset jäävät selvästi positiivisiksi. Kuitenkin kun sanon vaikutukset, tarkoitan kokonaisvaikutuksia.
Datakeskukset ovat korkean tuottavuuden investointeja, koska datakeskusten tuotos per työntekijä on korkea. Vähänkään isommalle datakeskukselle liikevaihtoa syntyy yleensä noin 500 000 € - 1 000 000 € per työntekijä. Kuinka moni ketjun työntekijöistä pystyy samaan? Jalostusarvo on joku agraari-Suomen meemi, mistä ei muissa kehittyneissä talouksissa puhuta. Mikä edes on Microsoftin jalostusarvo?
Ei me niitä datakeskuksia rahoiteta. Se on Amerikka ja Kiina, ketkä tekevät valtavat miljardi-investoinnit tänne demarien veroansaan ja ovat meidän armoillamme, mikäli myöhemmin halutaan kyniä heidät.
Datakeskusten kapasiteettipula on kova fakta ja se näkyy meidän yritysten ja kuluttajien lompakossa, koska rajallisesta kapasiteetista kilpaillaan ja se nostaa hintoja ja rajoittaa mahdollisuuksia aloittaa uusia hankkeita. Me olemme jo tippuneet kelkasta kauan aikaa sitten ja maksamme siitä kovaa hintaa:
EU:n komissiossa ei onneksi istu sähköpopulisteja ja he yrittävät koko ajan kuumeisesti keksiä, että miten Euroopan datakeskusten kapa saataisiin moninkertaistettua. Helppoa se ei tule olemaan, mutta EU:n kilpailukyvyn kannalta välttämätöntä:
Kaikkein oleellista on, että miten me tulemme näiden datakeskuksien lisäkapasiteettia käyttämään. Jos saamme esimerkiksi julkisella puolella kahden miljardin euron vuosittaiset tehokkuushyödyt tekoälyn laajamittaisella käyttöönotolla, niin ei se haittaa maksaa Googlelle miljardi euroa tokeneista. Molemmat osapuolet voittavat vapaassa kaupankäynnissä.
Yksityisellä sektorilla potentiaali on korkeampi ja nykyisten yritysten tehostamisen ja uuden datakeskuksiin nojaavan lisäliiketoiminnan päälle Suomeen voidaan tavoitella vaikkapa johtavaa kvanttitekoäly-yhtiötä:
Enkä kyllä osta tuota ajatusta uusiutuvan sähköntuotannon epävakaudesta. Toistaiseksi ainakin on joka päivä aurinko noussut ennustettavalla tavalla ja tulee varmaan nousemaan jatkossakin. Akkujärjestelmät ovat nykyään niin halpoja, että niitä tulee Suomeen se 1 000 MWe lisää vuodessa auttaen tasaamaan pahimpia piikkejä ja kun joku vuosi nuo itänaapurin sähköverkotkin vielä liitetään uudestaan meidän verkkoon, niin vaikea tästä yhtälöstä on saada Suomeen pysyvästi korkeaa sähkön hintaa.
Ei sillä ole kilpailukyvylle mitään aitoa merkitystä, että onko sähkön hinta Suomessa 4 c/kwh vai 6 c/kwh. Me ei olla enää 1900-luvun kehitysmaa missä tehdään bulkkia mahdollisimman halvalla Neuvostoliittoon nykyisen Kiinan tyyliin, vaan täällä on kustannustaso aikapäivää sitten noussut globaalissa mielessä varsin korkeaksi ja sitä kautta myös tuottavuuskin noussut perässä.
Ja se korkeampi kustannustaso on kansantaloudelle hyvä asia, koska silloin panostetaan tehokkuuteen ja tuottavuuden kasvuun, mitä tämä maa tälläkin hetkellä kovasti kaipaa. Esimerkiksi Intiassa on katusiivoojan kustannus matala ja siten tuottavuuskin matala. Suomessa katusiivooja on niin kallis, että hänelle pitää hankkia koneet ja miettiä siivousreittien optimointia viimeisen päälle, jolloin tuottavuuskin on maailman huippua. Kustannustason miettiminen ja sillä kilpaileminen on kunnon kehitysmaamenoa. Tekoälytulevaisuutta ei pidä uhrata sen takia, että joku 1800-luvun teknologiaan perustuva terästehdas saisi vielä hetken aikaa kitua ja kilpailla aasialaisten ja afrikkalaisten kanssa halpatyömaiden kanssa.
Vesihuolto on Suomessa pitkälti kuntien vesihuoltolain puitteissa järjestämää omakustannushintaista palvelua, joka palvelee suoraan kansalaisia ja paikallisia yrityksiä. Datakeskukset taas ovat isojen jenkkiteknojen omistamaa yksityistä tuotantopääomaa.
Jos datakeskuksista on huutava pula, se nostaa niiden tarjoaman palvelun hintaa ja siten investoinnin kannattavuutta teknoille itselleen. Kyseessä on siis markkinaehtoinen ongelma heille. Niiden on rakennettava keskuksia pysyäkseen kilpailukykyisinä.
Suomi ei ole infrapanostuksia velkaa yleiseen digitalisaatioon vedoten. Jos datakeskuksen suora lisäarvo on nolla, riskinä on, että suomalainen yhteiskunta subventoi teknojen liiketoimintariskejä ja energiakustannuksia ilman riittävää verotuloa tai työllisyysvaikutusta rakennusvaiheen jälkeen.
Datakeskusten ulossulkeminen ei kuitenkaan todennäköisesti ole viisasta, koska Nordpool yhdistää hinnat yli rajojen. Se tarkoittaisi pelkästään sitä, että Suomi menettää investoinnit, verotulot ja työpaikat, ja kärsii silti naapurimaiden datakeskusten hintavaikutuksista. Pohjoismailla/Nordpoolin mailla on sen verran hyvä käsi datakeskuskilpailussa, että meidän pitäisi lopettaa typerä keskenään kilpailu, ettei kaikki hyödyt valu tekkifirmoille. Tarvittaisiin yhteinen linjaus, jossa maat pidättäytyvät verokilpailusta ja edellyttävät esim. uutta sähkön tuotantokapasiteettia, hukkalämmön hyödyntämistä sekä asettavat tiukat joustovaatimukset sähkön hintapiikkien tasaamiseksi.
Sinä maksat tämän korkeamman palvelun hinnan ja siksi kyseessä on suora ongelma sinulle. Maksat sen veroissa kun julkinen puoli joutuu maksamaan ylihintaa jokaisesta digitalisaatiohankkeesta ja maksat sen kulutuksessa kun joka ikinen suomalainen yhtiö joka käyttää pilveä tai tekoälyä eli käytännössä kaikki, siirtävät digitalisaation lisäkustannukset hintoihin. Kun rakennetaan lisää datakeskuksia sinun ostovoimasi kasvaa ja sinä saat siitä suurimman hyödyn, kun taas nykyisten datakeskusten omistajien saama hyöty datakeskuksista vähenee tarjonnan kasvaessa.
Datakeskuksen vaatimat miljardi-investoinnit sähköverkkoon näkyvät heti merkittävästi suomalaisten siirtomaksuissa ja sähkön hinnassa. On todella optimistista ajatella, että tämä menetys kompensoituisi sillä, että tulevaisuuden digitalisaatiohankkeet on niin paljon halvempia.
Lisäksi pilvipalveluiden hinnat ovat globaaleja. Muutama konesali Suomessa ei laske Microsoftin tai Googlen hinnastoa, mutta niiden vaatimat infrainvestoinnit laskutetaan suoraan paikallisilta kuluttajilta. Suomalainen maksaa infran, mutta hyöty jaetaan koko maailman kesken. Lisäksi pilvipalvelumarkkina on paljolti oligopoli. Hyöty jää herkästi teknologiajättien marginaaleihin.
Jos koet, että olen väärässä, niin todistaisitko se lähteiden kera. Jättäisitkö kuitenkin alantuvan käytöksen jatkossa pois, ettei mene liputteluksi.
Jaan huolesi siitä, että miten arvontuoton logiikka jakautuu tulevaisuudessa; Suomi on täynnä tietäjiä, jotka kertovat että suomalaisia hyödyttävä talouskasvu saadaan aikaiseksi korvaamalla suomalaisten Suomessa tekemä työ maksamalla ohjelmistoylläpidosta ja laskentakapasiteetista, joka tuotetaan pääasiassa Suomen ulkopuolella. Kun vielä lasketaan mukaan se, että suomalaiset sijoittavat mielellään first northin ja intellegon kaltaisiin virityksiin megateknojen sijaan, on polku köyhälistöperiferiaksi raivattu helppokulkuiseksi.
Vaikken koe konesalien olevan loputon onnen ja hyvinvoinnin sampo, joudun kuitenkin huomauttamaan että ne eivät kuluta jotain rajallista kuluttajien sähköä, jonka saatavuus heikkenee ja hinta nousee pysyvästi. Investoinnit siirtolinjoihin voivat tuntua kovilta, mutta samalla linjoja ruokkimaan on pystytetty valtava määrä tuulivoimaa, joka tuottaa kunnille reipasta verotuottoa ja metsänomistajille äärimmäisen houkuttelevaa vuokratuottoa. Sähköä tuottavat yhtiöt ovat myös suurelta osin suomalaisten kaupunkien tai kuntien omistamia, sekä erikseen pörssissä kulkeva Fortum enimmältä osin valtion omistuksessa. Viestissäsi ehkä sivuutettiin tämä sähkön tuotannosta ja myynnistä syntyvä kassavaikutus, mikä aiheutti tarpeettoman pessimistisen kuvan tilanteesta.
Tekoäly voi toki hallusinoida, mutta sähkön tuotannon muutosten hintavaikuksien tutkimuksissa ero taisi olla aika paljon isompi. Jos lasken oikein, niin 2c hintaero 80TWh/vuosi kulutuksella olisi 160 miljoonaa kun se arveli 400-800 miljoonaa.
Edelleen en erityisesti luota yksittäiseen tekoälykyselyyn, mutta epäilen ettei tuo sinunkaan 2c hinnanmuutos perustu syvälliseen analyysiin?
Mitä väliä sillä korkealla tuottavuudella on Suomen kannalta jos siitä tänne ei jää euroja tai osaamista? Suomalaisten yritysten tekoälyn hyödyntäminen onnistuu tai epäonnistuu aivan samalla tavalla sijaitsi ne konesalit missä tahansa. Jos konesalaista on huutava pula niin miksi niitä investointeja pitää subventoida?
Yritykset neuvottelevat suoraan Microsoftin ja Googlen tapaisten toimijoiden kanssa omasta korpohinnoittelustaan. En tiedä miten lähteistää tätä. Kysy siltä kaverilta joka teidän firmassa neuvottelee. Euroopassa tarjottu hinta eroaa huomattavasti muun maailman hinnasta, erityisesti Kiinasta, mutta myös Yhdysvalloista, eikä koskaan halvempaan suuntaan. Aina tulee hintoihin kaksinumeroinen tai kolminumeroinen prosenttiluku Eurooppa-lisää. Näkyy myös sekä kuluttajille suunnatuissa tuotteissa että julkisessa hinnoittelussa:
Kysymys ei ole minulle osoitettu, mutta totean vain, että miljardi on paljon rahaa.Vaikka investointi on korkean tuottavuuden investointi miljardi on niitä kuluja joilla ostetaan jotakin. Se kaikki rahaa menee Suomeen tulevan laitoksen rakentamiseen. Voi olla, että suuri osuus toimituksista menee ulkomiaisille alihankkijoille. Vaikka he toisivat raaka-aineet ulkomailta, ne pitää tuoda Suomeen. Rekkakuski otsaa polttoainetta, syö, nukkuu jossakin. Sama koskee urakoitsijoita. Teollisissaproejkteissa työskennelleenä sitä ei ihmiset oikein käsitä millasita lisä taloudellista toimeliaisuutta projektit tuovat. Se ei tarkoita iso firma työllistää vaan se kaikki ympärillä pyörivä. Siinä missä ennen oli tuhansia työntekijöitä niiden hommat hoitaa 50-100 pikku firmaa, jotka on paikalla vain osan aikaa, kun on tarve. Jos joku urakka on esimerkkinä 100 000€ on aika tyypillistä 5% hyvää firmalle, muu menee kuluihin. Jos tuo urakka on Suomessa tai vaihtoehtona Ruotsissa niin sanoisin, että kyllä siitä 20-50% menee maahan jossa se tehdään, vaikka laite itsessään tehtäisiin muualla.
Liittyen ketjuun miten saadaan talouskasvua meidän kilpailukykyä pitäisi nostaa ja tarkoittaa sitä, että firmojen ja työntejöiden sivuvirtoja pitäisi pienentää. Liian suuri osa menee heti alusta verokarhun pohjattomaan kitaan. Nuo miljardit on vuosi kymmeniä mennyt tämän johdosta Kiinaan ja halvempiin maihin. Kun jotain saadaan kotimaahan verokarhu on ensimmäisenä sahaamassa parhaiten lypsävän lehmän jalkaa ja hetken päästä ihemttelee, kun maitoa ei tule. Karhu ei odota korkoa korolle ilmiötä(, vaikka pitäisi.) Vanhoina hyvinä aikoina valtio oli enemmän omistaja ja uuden rahoittaja ja kehtittäjä. Voisi ajajtella jopa Suomeen sijoittaja. Nyt on vuorossa se tuhlaajasukupolvi.
