Kyse on lähinnä siitä mikä on lapselle säästäminen todellinen hyöty muu kuin opetuksellinen aspekti myöhemmällä iällä. Saat 7500 lahjoittaa kolmen vuoden välein, eikä juuri kukaan saa säästettyä lapsilisistä ym. vastaavia summia. Lisäksi voi avustaa hankinnoissa ym. ihan vapaasti
Kyse on nimenomaan siitä, että vanhemmilla on elatusvastuu. Mikäli innolla säästät heidän tilille, tulee työttömyyttä, sairastumisia ja kaikkea muuta yllättävää mitä elämässä tapahtuu niin ne rahat ovat lähtökohtaisesti lukossa pois lukien tietyt suorat elatukseen liittyvät kulut
Muutenkin pidän absurdina ajatuksena, että lapsen vanhempana minun pitäisi jollekin virastolle pitää kirjaa siirrettyäni omia varojani oman lapseni tilille. Aivan käsittämättömiä byrokratian kukkasia
Tämä on nyt täysin sivupolku, mutta siis mitä ihmettä - ei tietenkään lapsen rahoja käytetä aikuisen menoihin - ei edes elatusvelvollisuuden piirissä oleviin. Eikö se ole vain oikein, että lapsen rahat ovat turvassa vanhenpien äkillisiltä rahantarpeilta?!
Valitettavasti en saanut vastauksestasi nyt ollenkaan kiinni tästä alkuperäisestä väitteestäsi, jossa sossut ym. kehottavat laittomuuksiin ohjeistuksissaan. Tämä olisi kyllä todella mielenkiintoinen seikka saada tietää, mikäli meillä viranomaiset tällä tavoin toimivat. Oliko tälle jotain tarkempaa, vai jääkö löysin rantein tehdyksi heitoksi…
En nyt kovin hyvin osaa ilmaista ajatuksiani, mutta yritetään uudelleen
Ohos, viesti jäi kesken
Lähinnä seuraan mielenkiinnolla tätä keskustelua kaikista säästötileistä ja lasten lapsilisien sijoittamisesta. Kyllähän jälkimmäisestä saa revittyä otsikoita ja edellä mainittu on erään puolueen lempilapsi. Todellisuus kuitenkin sitä, että suurin osa kuluttajista on ongelmissa mikäli pesukone menee rikki ja mietitään mistä revitään rahat.
Tässä lapsille säästämisessä tulisi ajatella perheen taloutta. Onko oikeasti etu ”lukita” rahat jonnekin jemmaan ja menettää talouden pelivara tältä osin vai onko parempi säästää omissa nimissä ja myöhemmässä vaiheessa lahjoittaa varoja ym tavoilla siirtää rahoja eteenpäin. Hyväähän tällä säästämisellä kaikki ajattelevat, mutta aikuiset kuitenkin vastaavat talouden pyörittämisestä ja väitänpä, että suurimmassa osassa talouksia kaikki pelivara olisi hyvä olla käytössä, jotta vältytään erityisesti tarpeettomalta lainoilta ym vastaavalta
Toki eri asia mikäli on varakkaita isovanhempia, jotka haluavat siirtää rahoja suoraan nimiin. Harvalla näitä kuitenkin on ja esimerkiksi meillä joskus saattavat jonkun satasen antaa käteistä ja sanovat, että ostakaa lapsille jotain tarpeellista. Kaikki turha säätö jää välistä
Ei kun tässä tulisi ajatella lapselle säästämistä ja lapsen tulevaisuutta.
Jäin itsekin miettimään tätä, ja sinulla on kyllä hyvä pointti. Silti ajatus karkaa helposti pois nimenomaan lapselle säästämisestä. Kun varat siirretään lapsen nimiin, ne myös oikeasti lukitaan hänelle. Silloin ei tule kiusausta (ainakaan yhtä helposti) käyttää niitä myöhemmin, jos talouden taloudellinen tilanne heikkenee.
Ajatus nimenomaan on se, että pidetään huoli siitä että kun lapsi täyttää 18 vuotta niin siellä on jotain. Ja minä en ainakaan omasta taloudesta osaa sanoa 100 % varmuudella että pystyisinkö lapselleni jakamaan sen 7500€ kolmessa vuodesssa sitten 15 vuoden päästä kun he tulevat täysi-ikäisiksi; siksi säästän nyt kun voin.
Ja juuri tämä on mielestäni yksi syy säästää varat lapsen nimiin. Jos perheen talous on niin tiukka, että yksittäinen rikkoutunut pesukone aiheuttaa ongelmia, silloin säästäminen on todennäköisesti jo lähtökohtaisesti liian aggressiivista.
Toisin sanoen: jos oma talous ei kestä arjen yllätyksiä, ongelma ei ratkea sillä, että lapselle säästettyjä varoja pidetään omissa nimissä vaan sillä, että säästämisen taso mitoitetaan realistisesti.
edit. Niitä lapselle säästettyjä varojahan saa käyttää lapsen kulujen kattamiseen, että ei ne nyt silleen ihan 100% ole lukkojen takana. Elatusvelvollisuuden piiriin kuuluvat ruoka, vaatteet ja katto muut on sitten niitä kuluja joita voi kattaa hänen omista varoista.
Jaa tuota ei ilmeisesti voi tehdä kuin laittamalla kaikki ja heti spesifisti lapsen nimiin? Riippumatta siis siitä, että keinoja siirtää varallisuutta ja säästöjä on muitakin. Lakiosakin on mikäli tyhjää potkaisee
Jos perustelee asioita pakkosäästämisellä niin tuo nyt on vähän niin ja näin perustelu. Enemmän yksilön omaa kurinalaisuuden puutetta, mutta eiväthän kaikki ajattele loogisesti aina asioita, joten sinänsä hyvin inhimillistä
Mielestäni edellä on käyty kriittistä ja yleisesti hyväksyttyjä tulokulmia haastavaa keskustelua. Näin sen pitääkin mennä.
Olen ajatellut sijoittaa lapsilleni n. 10000€/pää. Tavoite täyttynee jo ennen 10 ikävuotta.
Miksi tämä summa? Ajattelen, että summa toimii varsin riittävänä pesämunana asioiden mahdollistamiseen myöhemmässä elämänvaiheessa ja hankalien vaiheiden ylitse pääsemiseen (lue: jottei talous nyt ainakaan olisi se syy, minkä vuoksi elämänlaatu kärsii). Ajattelen ikään kuin laatupainotteisten elinvuosien näkökulmalla, vaikka käsite tässä yhteydessä nyt vähän liian summittainen onkin.
En halua sijoittaa enempää, jottei lapsille kehity ajattelun vinoumaa rahaan ja talouden hallintaan liittyen. Tästä voisin kirjoittaa pitempäänkin, mutta ehkä tämä yhteisö ymmärtää pointin.
Arvioin, että teini-iän lähestyessä myös taloudelta vaaditaan enemmän, joten aiemmin sijoitettu summa voidaan sitten täysimääräisesti hyödyntää kuluttamiseen. Ja nimenomaan kuluttamiseen, joka tarjoaa suurimman välineellisen hyödyn kohti laatupainotteisia elinvuosia Perheen kanssa vietetty aika ja niin päin pois.
Kuten yllä jo mainittiinkin jos talous ei kestä pesukoneen hajoamista ilman että pitää mennä lapsen säästöpossulle, on säästämisaste tai talouden hallinta ollut pahasti pielessä. Itse haluan ajatella että lapselle säästetään osin juuri siksi että vaikka itselle tapahtuisi mitä, on lapselle kuitenkin tiedossa edes pieni pesämuna kun aikuisuus koittaa. Kun lapsen tilille, sijoitusvakuutukseen, osakkeisiin laittaa sen summan kun laittaa, olkoon se kymppi, satanen tai tonni kuussa, se pitää ajatella että se on sama kun olisi lahjoittanut sen hyväntekeväisyyteen. Eli kun summa on lähtenyt tililtä/lompakosta se on mennyt ns ikuisiksi ajoiksi, se on pois annettu eikä mikään vararahasto. Summa pitää toki suhteuttaa omaan talouteen niin että se pesukonekin on varaa korjata.
Nojoo. Lähinnä vain halusin tuoda esille sitä, että varallisuuden siirtämiseksi tai pesämunaksi ei tarvitse välttämättä erikseen juuri lapsen nimiin heti kirjata kaikkea, koska sillä voi olla vaikutusta erinäisiin asioihin. Tällä tavoin mm. pystyy etukäteen vaikuttamaan siihen miten niitä varoja potentiaalisesti käytetään, koska taakse päin jos lukee niin monella huoli esimerkiksi kaiken heti hassaamisesta.
Omakohtaisesti olen ajatellut tukevani opiskeluja, asunnon hankintaa ja muita elämää eteenpäin vieviä hankintoja, mutta muuten saavat ansaita omat rahansa ja siltä osin mitä tuetaan niin haluan itse vaikuttaa siihen miten niitä varoja käytetään
Jokainen joka on opiskellut ja ollut vaikkapa Kelan kanssa tekemisissä niin tietää heidän tekevän omanlaiset päätöksensä monestakin asiasta. Artikkelissa ei taidettu summista puhua, mutta ilmeisesti jo sataset vaikuttavat toimeentuloasiakkaisiin. Vaikeaksi tehdään nuorelle tässä asiassa ylöspäin ponnistaminen
On lapselle säästämisestä ihan todellinen hyöty. Oletetaan, että lapselle säästetään lapsilisät 100 €/kk 18 vuoden ajan. Rahat sijoitetaan indeksirahastoon, josta saadaan keskimäärin 8 % vuosituottoa. 18-vuotiaana lapsella on 46 856 € ja jos hän pitää rahat sijoituksissa 50-vuotiaaksi, hänellä on 550 000 €. Tässä esimerkissä vanhemmat lahjoittivat yhteensä 21600 €.
Miten käy, jos vanhempi ei sijoita jälkikasvulleen lapsuudessa mitään, vaan lahjoittaa vasta 18-vuotiaasta alkaen 2500 € vuodessa kunnes lapsi täyttää 50 vuotta? Rahat sijoitetaan samaan indeksirahastoon 8 % tuotolla. 50-vuotiaalla jälkeläisellä on 350 000 € ja vanhemmat ovat lahjoittaneet 80000 €.
Lapselle säästäminen kannattaa, jos perheellä on siihen varaa. Tietenkään ei kannata sijoittaa lapselle, jos ei voi sijoittaa edes itselleen tai perheen talous on muuten hyvin tiukoilla.
Itse sijoitan tietyn määrän kuukausittain lapselle korvamerkittyyn salkkuun, joka on kuitenkin omissa nimissäni. Lapsen kasvaessa pyrin ikätasoisesti opettamaan korkoa korolle ilmiötä ja havainnollistamaan sitä tällä. Yhdessä mietitään, onko salkusta järkeä nostaa rahaa asiaan X tai Y. Voi olla, että jotain “turhaa” joskus ostetaankin ihan vain opetuksen takia, jotta voin jälkikäteen näyttää laskelmaa että näin paljon enemmän olisi nyt tilillä jos ei olisi silloin ostettu asiaa X. Viimeinen päätösvalta on kuitenkin minulla niin kauan kun koen sen tarpeelliseksi. Se voi olla 18v, 25v, tai mitä tahansa lapsen kypsyydestä riippuen.
Tavoitteena ei ole rikastuttaa lasta eikä kerryttää ylisukupolvista varallisuutta. Tavoitteena on kerätä puskurirahasto, jota voi hyödyntää hänen hyväkseen tarpeen vaatiessa, ja samalla opettaa korkoa korolle ilmiötä.
Jos lapsi haluaa (ja minä näen järkeväksi), yksi mahdollinen tapa “siirtää” salkku on elämiskulut. Voidaan tehdä esimerkiksi diili, että minä maksan opiskeluaikana vuokran tästä “hänen” salkustaan jos hän vastaavasti sijoittaa vuokraa vastaavan summan ikiomaan salkkuunsa. Toisen elämiskulujahan saa maksaa ilman pelkoa lahjaverosta. Toki jos salkun koko tossa kohtaa on jo 50k€, niin aika kauan saa maksella sitä opiskelijaboksin vuokraa. Mutta se on mielestäni pieni ongelma se. Tällaisessa diilissä on se hyvä puoli, että lapsen pitää rahat itse säästää, jolloin niitä todennäköisesti kohdellaan paremmin kuin jos ne tipahtavat taivaasta.
Alkoi kiinnostaa itseänikin. Laillisuuteen en ota kantaa, mutta Kelan sivuilla sanotaan näin:
Alle 18-vuotias voi saada ansiotuloja 150 e/kk ilman, että se vaikuttaa toimeentulotuen määrään. Tätä kutsutaan ansiotulovähennykseksi.
Alle 18-vuotiaiden lasten tulot eivät vaikuta toimeentulotukeen, kun ne ovat vähäisiä ja epäsäännöllisiä. Esimerkiksi alle 3 kuukautta kestävän kesätyön palkka ei vaikuta toimeentulotukeen.
Jos alaikäisen lapsen tulot ovat vähäistä suurempia ja säännöllisiä, ne huomioidaan silti enintään hänen perusosansa ja muiden perusmenojensa suuruisina.
Tytön sijoituspotissa on hieman kyseenalainen meininki 3 kk:n jälkeen. Eurooppa-indeksi -rahasto on plussalla vähän yli prosentin. Kahdeksan osakkeen lajitelma keskimäärin 9 % plussalla vaikka 3 osaketta on hieman miinuksella, paras nousija kun on Nebius joka on ampunut noin 68% ylös 3 kuukaudessa, mut välillä se ehti olla jo yli 20% miinuksella. En tiedä saako tyttö tästä hommasta kovin selkeää käsitystä…
Me ollaan perinteisesti säästety lapsilisät rahastoon. Äsken söin tyttäreni kanssa ja jotenkin päädyttiin eläkkeisiin, ei nuoret niihin oikein usko. Katsottiin sitten korkoa korolle -laskurilla, nykyinen 30te potti ja 200e kuussa, 7% tuotto ja 50v on melkein kaksi miljoonaa (toki paljon oletuksia). Usko eläkkeeseen on taas elossa.
En osannut aluksi ajatella sitä että muutaman osakkeen pikku-potissa voi jonkun kohteen painoarvo alkaa muuttua nopsaankin suuntaan tai toiseen. Ny kun Nebius alkoi laukata, tyttö voitti Suomi-indeksin 3 kk ajanjaksolla vaikka osa on käteisenä. Tänäänkin osakepotin nousu noin 2,6 % eli 260 €, hups…Luulen ettei moni 15 v tyttö pärjää noin hyvin tässä hommassa. Mut jos tulee korjausliike, nopeesti varmaa laskeekin. Mutta…lupaavaa…Suurin osa on tylsissä niinko Postissa (joka sekin on menny yllättävän hyvin)
Mikä tuossa on se ongelma? Lapselle ei tietenkään lahjoiteta sellaista rahaa, mitä ei ole vara lahjoittaa. Vaikuttaa tämänkin perusteella siltä, että on pirun hyvä, kun säännöt ja byrokratia ovat olemassa.
Toiselle ihmiselle lahjoitetut rahat ovat tottakai lain mukaan lukossa sinulta itseltäsi. Eihän se muuten olisi mikään lahjoitus. Et voi lapselle tai naapurin Maunolle 17 vuotta kestäneen lahjoitusrupeaman jälkeen mennä sanomaan, että nyt suoritetaan myyntejä, koska minäpä otankin ne tai vähintään osan niistä takaisin, koska omassa elämässä tapahtui muutoksia. Itsekö se pitäisi sitten saada määritellä, että millainen muutos oikeuttaisi nappaamaan siivun toisen omaisuudesta?
Lapselle säästetään lapsen tulevaisuutta varten. Oma tulevaisuus ja pesukoneen rikkoutuminen turvataan omilla säästöillä tai vaikkapa vakuutuksilla. Näitä ei tule sekoittaa keskenään.
Teini sai ekan kesätyön ja päätti, (kun olen rahan säästämiseen häntä aivopessyt ) että säästää puolet kesätienestistään pitkäaikaiseen säästöön.
aloin miettiä, että voisin avata lapselle jonkun rahaston mihin voi itse nyt alkaa säästää, säännöllisiä tuloja hänellä ei toistaiseksi ole, mutta synttärirahoista tai muista voisi sinne sitten laittaa jemmaan.
ehkäpä Seligson tms. Vois olla. Nordeassa lapsellakin toki OST ja AOT joihin jotain on silloin tällöin laitettu, ja josta lapsi ei edes tietoinen oikeastaan vielä, mutta ajattelin että voisi olla rohkaisevaa jos näkee ihan vaan mitä ihan itse tienaamalla saa aikaiseksi kun ei törsäile hilujaan espressohouseen ja normaliin.
Nimenomaan. Jostain se saattaa tuntua turhalta, mutta aika monella vanhemmalla menee ihan oikeasti omat ja lapsen varat sekaisin. Kun lapsi saa jostain vähän pesämunaa niin lähdetään etelään lomalle tms muuta vastaavaa.
Itse olen jo 12 vuotta täytellyt kolmen lapsen raportteja vuosittain eikä se ole missään nimessä kohtuuton vaiva. Kaksi näistä on tosin nyt päässyt jo täysi-ikäiseksi ja kolmatta odotellessa…
Olemme myös aikoinaan päätyneet ratkaisuun, jossa emme ole kerryttäneet lapsille omaa sijoituspottia, vaan olemme sen pitäneet omissa nimissämme. Syyt ovat juurikin opiskeluajan tukiasiat. Kaksi ensimmäistä, jo aikuista lasta olisivat tuosta vaiheesta selvinneet sijoitussalkun kanssa, mutta nuorimmainen ei. Hän ei onnistunut saamaan tässä hieman haastavassa tilanteessa kesätöitä, eikä kesäajan opiskelu ole mahdollista. Näin ollen hän täysi-ikäisenä on Kelan toimeentulotuen varassa. Omillaan asuessaan hän ymmärrykseni mukaan maksaisi asumisensa ja elämisensä sijoituksistaan kesän ajan.
Ymmärrän, että myös tämä tuen nostaminen jakaa mielipiteitä. Tällaiseen ratkaisuus olemme kuitenkin päätyneet, eikä asia minua vaivaa lainkaan.
Loistavaa! Ilmaisit juuri sen minkä takia tämä aktiivinen säästäminen lapselle ei lopulta ole mitään muuta kuin enemmän opetuksellista tai ehkä jopa jossain määrin ideologista toimintaa. Mitään käytännön hyötyä siitä ei juuri ole, koska on niin paljon suoria ja epäsuoria tapoja tukea taloudellista pärjäämistä vaikkapa sitten opiskeluaikoina pysyen kuitenkin itse ohjaksissa juuri edellä mainittuja tilanteita varten. Vaikka kuinka olisi kaikki ruusuista niin mistäpä tiedät milloin työt lähtee alta, sairastuu tai muuta vastaavaa tapahtuu
Ymmärtäisin mikäli varakkailta isovanhemmmilta tai joltain sukulaisilta tulisi lahjoituksia kaiken aikaa, mutta nuo ovat harvassa ja suurimmalla osalla vanhemmat itse hoitavat nämä säästämisasiat. Saavat ne meilläkin laittaa tilille miten haluavat, mutta itse en sinne erityisemmin lähde mitään aktiivisesti säästämään. Pystyn tukemaan taloudellisesti myöhemmässäkin vaiheessa mikäli näyttävät kykenevänsä kunnialliseen elämään
) että säästää puolet kesätienestistään pitkäaikaiseen säästöön.