En ole Atte saati toimari, mutta vastaan kuitenkin 
Näitä voidaan kommentoida vain yleisellä tasolla, koska allianssisopimukset ovat hyvin tapauskohtaisia (joskus aika monimutkaisiakin himmeleitä) eivätkä yleensä julkisia. Yleisesti yhteistoiminnallisissa urakkamuodoissa, kuten alliansseissa, ei käytetä perinteisiä bonuksia ja sanktioita, vaan koko urakoitsijan laskutus perustuu toteutuneisiin rakennuskustannuksiin sekä erilaisiin palkkioihin.
Urakoitsijan palkkiot koostuvat yleensä kiinteästä osasta ja useista kannustinosista. Kiinteä osa (sis. yleiskulut, toimihenkilökulut ja kate) on se, jonka urakoitsija antaa tarjouksessaan tavoitehinnan lisäksi (joskus lopullinen tavoitehinta määritetään vasta kehitysvaiheen aikana). Kannustinosa perustuu sopimuskohtaiseen kannustinjärjestelmään, jossa on erilaisia tilaajan määrittämiä tavoitteita. Tavoitteet koskevat lähes aina tavoitehintaa, aikataulua, laatua, turvallisuutta ja ympäristöä, voi olla myös muita.
Jos esimerkiksi tavoitehinta tai aikataulu alittuu, urakoitsija saa sopimuksessa määritellyn prosenttiosuuden mukaisen lisäpalkkion (kiinteän palkkion lisäksi).
Jos taas esim. tavoitehinta ylittyy, ylittävät kustannukset jaetaan sovitulla prosenttiosuudella tilaajan ja urakoitsijan kesken, täten pienentäen urakoitsijan kiinteää palkkiota. Ja niin edelleen.
Kullekin tavoitteelle määritellään oma palkkion/sanktion laskentaperuste.
Toki sopimuksella voi olla myös ns. suoria sanktioita tai irtisanomisperusteita törkeistä laiminlyönneistä, kuten harmaasta taloudesta tai työturvallisuusrikkeistä, mutta näiden toimeenpano on ylipäätään harvinaista ja pörssiyhtiötasolla ei kyllä pitäisi koskaan tulla kyseeseen.
Yhteistoiminnalliset mallit (myös projektinjohtourakat) ovat usein suurten urakoitsijoiden (lue: pörssissä olevat rakennusliikkeet) mieleen ja näitä he myös kovasti lobbaavat erityisesti julkisen hankintalain alaisille tilaajille. Yhteistoiminnallisten urakoiden kilpailutuksissa laadulle (yleensä yritys- ja henkilöreferenssit) annetaan enemmän painoarvoa, jolloin valinta ei perustu niin raa’asti alimpaan hintaan kuin kokonaishintaurakassa. Lisäksi näihin sisältyy lähes aina kehitysvaihe, jonka aikana urakoitsija voi laskuttaa hankkeen suunnitteluvaiheeseen osallistuvien toimihenkilöidensä liksat tilaajalta (osana kiinteää palkkiota tai erillisenä kehitysvaiheen palkkiona). Tilaajalla on myös kovin korkea kynnys lähteä vaihtamaan urakoitsijaa kehitysvaiheen jälkeen, jolloin jalka on tungettu jo pitkälle oven väliin.
Ylipäätään voiaan sanoa, että urakoitsijan taloudellinen riski on paljon pienempi allianssihankkeessa kuin kiinteähintaisessa urakassa. Toisaalta katepotentiaali on rajattu.
Tämä siis täysin yleisen tason vastaus. En tiedä Kreaten tekemistä sopimuksista mitään.