Arvonlisävero on vähennyskelpoinen täysin vain suoraan arvonlisäverollista toimintaa varten tehdyistä hankinnoista ja ns. yleiskuluista siltä osin kuin liittyvät arvonlisäverolliseen toimintaan. Yleensä vähennysoikeuden jako tehdään liikevaihdon suhteessa, jos mitään muuta perustetta ei ole esittää. Samoin hankinnoista, jotka liittyvät suoraan arvonlisäverottomaan toimintaan ei arvonlisäveroa saa vähentää lainkaan.
Jos siis vaikka konsultointia on 10% liikevaihdosta, koskee yleiskuluja (puhelin, netti, laitehankinnat jne) vain 10% vähennysoikeus. Konsultoiniin liittyvistä matkakuluista alv saa vähentää kokonaan, mutta esim. sijoitustoimintaan liittyvän tapaamisen matkakuluista ei ole vähennysoikeutta.
Kyllä, samoilla linjoilla. Täysin arvonlisäverolliseen toimintaan kohdistuvat kulut ovat täysin vähennyskelpoisia. Täysin arvonlisäverottomaan toimintaan kohdistuvat kulut eivät ole ollenkaan vähennyskelpoisia. Yleiskulut, jotka kohdistuvat molempiin, jaetaan vähennyskelpoiseen ja vähennyskelvottomaan osaan. Yleensä yleiskulujen osalta jako tehdään kiinteällä prosentilla ja oletuksena liikevaihtojen suhteessa, mutta tosiaan muitakin jakoperusteita voi olla.
Eräässä yhtiössäni verottaja ohjeisti tekemään jaon tehtyjen työtuntien mukaisesti. Tämä sopi yhtiölle mainiosti, kun sijoitustoiminta muodosti vain noin 8 % työtunneista. Lisäksi nämä työtunnit oli erittäin helppo osoittaa, kun sijoitustoimintaa hoiti yksi henkilö puolipäiväisesti. Liikevaihtopohjainen jako olisi ollut yhtiölle erittäin epäedullinen.
Kiitos hyvästä ketjusta. Yksi kysymys tullut mieleen, johon kaipailisin kommentointia:
Mihin omaisuuslajiin (kirjanpidossa, verotuksellisesti) laitetaan yleensä sellaiset sijoitukset, joilla haetaan korko-, osinko- ja arvonnousutuottoja muutamista kuukausista aina useampiin tilikausiin, ja kun yhtiön elinkeinotoimintana on arvopaperikauppa sen monissa eri muodoissa (mm. päiväkauppa)?
Liityyn ehkä keskusteluun, mutta kiintoisa tietää miten tämä menee. Monella on varmasti jotain sivubisnestä holdarin kautta, mutta miten sen ALV pitäisi katsoa?
Jos yritykseni harjoittaa pienimuotoista alv piirissä olevaa liiketoimintaa sanotaan vaikka konsultaatiota.
Koska olen arvioinut kyseisen liiketoiminnan olevan noin 15k vuodessa en ole kokenut tarpeelliseksi liittyä ALV rekisteriin. Syitä on monia mutta pääasiassa koska asiakkaat eivät sitä voi vähentää. ALV on siis minulla
ALV piirissä olevan liiketoiminnan lisäksi yhtiö harjoittaa satunnaista arvopaperikauppaa, koska kyseessä ei ole rahoitusomaisuus vaan vaihto-omaisuutta niin tämä vaikuttaa liikevaihtoon.
Mietinkinettä vaikuttaako yhtiön harjoittama arvopaperikauppa alv vähäisen liiketoiminnan ALV vapauteen tai siihen laskettavan liikevaihtoon?
Esimerkkinä vielä:
Laskutan 1.1.2025 laskun jonka summa on 4 999 € + ALV 0%
Ostan 1.2.2025 osakketa summaltaan 10 000€ jotka myyn 1.3.2025 summalla 15 000€, osakkeet ovat kirjattu vaihto-omaisuudeksi.
Onko liikevaihto joka katsotaan kun lasketaan vähäistä arvonlisäveron piirissä olevaa toimintaa tässä kohtaa 4999€ vai 19 999€?
Kiitos kysymyksestä! Tällaisessa yhtiössä arvopaperit luetaan käytännössä aina joko
a) Pysyvien vastaavien sijoituksiin ja verotuksessa Muu omaisuus
tai
b) Vaihto-omaisuus
Noiden välinen rajanveto voi joskus olla haastavaa. Päiväkauppa olisi selkeästi vaihto-omaisuutta, kun taas muutamista kuukausista useampiin tilikausiin voisi olla muista tekijöistä riippuen kummassa vaan. Jos yhtiöllä on monenlaista strategiaa samanaikaisesti, arvioidaan asiaa kokonaisuutena. On myös mahdollista, että eri salkut ovat eri lajissa, joskin olisi selkeämpi jos kaikki olisivat samassa lajissa.
Samaa mieltä Jackkk:n kanssa, että vastaus on 4999€. Tätä on tullut selviteltyä, Verohallinnon ohjeen kohta 2.2 listaa liikevaihtoon luettavat myynnit, eikä omaan lukuun tehtävää arvopaperikauppaa nähdäkseni lueta rahoitus- ja vakuutuspalvelujen myyntiin. Tästä haettiin joskus kirjallinenkin ohjaus Verohallinnolta liittyen alv-ajarajahuojennukseen. Kun myydään arvopapereita, ei ole kyse palvelun myynnistä.
rahoitus- ja vakuutuspalvelujen myynnit (AVL 41 ja 44 §)
Kiitos kysymyksestä! Tällaisessa yhtiössä arvopaperit luetaan käytännössä aina joko
a) Pysyvien vastaavien sijoituksiin ja verotuksessa Muu omaisuus
tai
b) Vaihto-omaisuus
Joo, siis jos yrityksen pisnes (elinkeinotoiminta) on arvopaperikauppa, niin jotenkin olisi järjen vastaista viedä verotuksessa kyseiset tapahtumat Muuhun Omaisuuteen. Siellä kun on muutenkin isot rajoitukset mm. tappioiden vähennysoikeus lakkaa 5 vuodessa, ja eivät käy muutenkaan muiden arvopaperikauppojen vähennyksiin, mitkä eivät ole myös Muussa Omaisuudessa.
Näissä on vaan erikoisuutena se, että näiden arvot muuttuu usein sen verran hitaasti, että voi ottaa useamman tilikaudenkin, ennen kuin arvot ovat tasoilla, että niistä voi luopua. Vastaavasti sitten, jos arvot laskee liian alas, niin nehän myydään sitten pois tappiolla. Odotteluajan generoivat sitten mm. osinkotuottoja. Eli kyllä ne on tässä mielessä hankittu aina myyntitarkoituksessa, jolloin pitäisi kyllä lain EVL 10 § kirjain vaihto-omaisuudesta täyttyä: “Vaihto-omaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut kauppatavarat”
Tuossa tilanteessa laittaisin vaihto-omaisuuteen kaikki. Vaihto-omaisuus on pääsääntöisesti veroilmoituksella yksinkertaisempaa ja siinä on paremmat mahdollisuudet vähentää realisoimattomat tappiot. Muissa omaisuuslajeissa realisoimattomia tappioita pitäisi kyllä välillä kirjata kirjanpitoon mutta niitä ei kuitenkaan saa vähentää verotuksessa. Vaihto-omaisuudessa taasen kivasti pitää lajikohtaisesti realsoimattomiakin tappioita vähennellä(näin ainakin tilintarkastaja meillä suorastaan vaati).
Eikä salkun kierron tarvitse mitenkään erityisen nopeaa olla. Kyllä vaihto-omaisuudessa voi roikkua tavaraakin vuosikausia sikäli kun on kuranttia eikä vanhene.
Pääsääntön on tietysti oikeasti, että pitäisi laittaa siihen kohtaan taseessa mikä kuvaa parhaiten oikeaa aiottua käyttötarkoitusta. Omalla yhtiölläni on esim. pari listaamatonta sijoitusta pysyvissä vastaavissa, koska niille ei ole markkinapaikkaa eikä välttämättä pääse eroon helposti. Valuaation selvittäminenkin on hieman vaikeaa, joten ovat siellä ostohinnoillaan. Kaikki pörssi- ja muut helposti likvidoitavat sijoitukset (myös krypto) ovat vaihto-omaisuudessa.
Aloittelevana sijoitus-/holdingyhtiön omistajana pähkäilen seuraavaa detaljikysymystä, johon kaipailisin apua. Eli miten arvopaperikaupan kaupankäyntikulut tulisi huomioida kirjanpidossa ja verotuksessa? Tiedän, että kaupankäyntikulut voi sisällyttää arvopapereiden hankintamenoon, mutta onko näin pakko tehdä, vai voiko kulut kirjata myös suoraan tilikauden kuluksi?
Jos sijoitusyhtiö esim. hankkii ETF:iä Nordnetin kuukausisäästön kautta, syntyy jokaisesta ostokerrasta 2,5 € kulu. Jos kuukausisäästösopimuksen piirissä on vaikka 4 arvopaperia, tuntuu täysin tarpeettomalta, että tuo 2,5 € kulu allokoitaisiin neljälle arvopapereille hankintamenojen suhteen. Tällöin myös aitojen hankintamenojen seuraaminen taseen kautta vaikeutuu. Mielestäni olisikin huomattavasti selkeämpää yleisestikin ja varsinkin näin vähäisillä summilla kirjata osto- ja myyntipalkkiot suoraan tilikauden kuluksi tuloslaskelmaan, eikä huomioida taseen kautta. Onko kirjanpidon tai verotuksen sääntelyssä kuitenkin joku kohta, joka nimenomaisesti kieltäisi toimimasta näin?
Sijoitusomaisuus on yhtiön kirjanpidossa kirjattu pysyvien vastaavien sijoituksiin / muuhun omaisuuteen, mikäli tällä on merkitystä. Kiitokset avusta jo etukäteen!
Oikein tapa varmaan olisi kirjata hankintakulut osaksi hankintamenoa taseeseen. Kuitenkin, mikäli asiasta ei koidu muuta harmia, niin soveltaisin tässä summien ollessa pieniä olennaisuuden periaatetta ja kirjaisin helppouden vuoksi ehdotuksesi mukaisesti tuloslaskelmalle nuo komissiot. Muu harmi voi olla esim. se, että kun joskus luovutat noita ETF:iä ja lasket luovutusvoittoja/-tappioita, saattaa välittäjän luovutusvoittolaskelma erottaa kirjanpitoon kulujen verran. Ei toisaalta ole ongelma siinäkin vaiheessa oikaista pieni erotus tuloslaskelman kautta.
Onko kellään kokemuksia yritystilien avaaimisesta ja myös niiden aukipitämisestä Suomessa?
Tämä muodostui nyt ongelmaksi, kun firmalla on ollut 2-3 vuotta tili Alisassa. Kotiutin ensimmäisen kerran historiaan nähden vähän isompia summia kerralla (viisinumeroisia, ei siis mitään miljoonia vielä) ja alkoivat kyselemään rahojen alkuperää yms. pakollista mitä pankit tekevät. Vastailin kiltisti kysymyksiin. Hetken perästä tuli ilmoitus, että tili suljetaan.
Yritin avata tiliä Holviin. He eivät siihen kuitenkaan suostuneet, koska heidän ehdoissaan nimenomaan kielletään yhtiöt, jotka harjoittavat pääosin esim. treidausta ja pääosin myös holding-yhtiöt.
OP antoi meille monoa jo 2018. Hekään eivät selityksiä tarjonneet mutta oletan sen liittyvän rahasiirtoihin kryptopörssistä ja takaisin.
Loput pankit ovat kalliita paikkoja yritystilille ja työlästä on tiliä avata. Revolutissa tili on ja toimii mutta sille ei Nordnet suostu tekemään nostoja vaan vaativat FI-alkuista tiliä vastatiliksi.
Olemme ilmeisesti ns. de-risking politiikan uhreja mutta emme todellakaan ainoita. Yrityksiä joilta tilejä on suljettu löytyy artikkelien perusteella useita - osa isohkoja ja pitkään toimineita.
Missä käytännössä olette saaneet tilin järkevään hintaan ja vieläpä pidettyä tilin auki?
Olemme myöskin huomanneet, että uusien pankkitilien avaaminen on erittäin haastavaa kryptojen kanssa tekemisissä oleville yhtiöille, erityisesti Suomeen. Myös tilien sulkemisia on nähty yksittäisiä.
Seuraava menee spekulaation puolelle, mutta tässä omia ajatuksia. Pelkät tiliasiakkaat ovat pankeille niin vähätuottoisia, etteivät pankit tilimaksuista saatavaa tuottoa vastaan halua luoda kryptoyhteyksiä, jotka ilmeisesti vaativat heidän päässään sääntelyyn liittyvää vaikeasti toteutettavaa selvitystä/raportointia tms. säätöä. Jotta pankki haluaisi tehdä poikkeusta tähän linjaan ja järjestellä asian omassa päässään, täytyy heille olla jokin huomattavasti suurempi syy, kuten laaja kokonaisasiakkuus pankissa.
Näin voisi kuvitella. Kuitenkin kun 2018 saatiin ‘potkut’ OP:sta oli meillä siellä 50 kE tililimiitti, joka oli varmaan varsin kannattava pankille ja lisäksi henkilöasiointi siellä. Tili meni kiinni ja limiitti maksuun saman tien - jälkimmäiseen sain tosin neuvoteltua 6kk maksuajan. Irtisanomiskirje oli erittäin tyly. Tätä he tosin pahoittelivat ja myönsivät sävyn olleen väärä muttei se käytännön tasolla mitään muuttanut. Henkilöasioinnista olisivat kovvasti halunneet pitää kiinni - laskivat jopa marginaalia - mutta hankkiuduin siitä eroon mahdollisimman pian. Tiskin alta (eli suorilla kontakteilla) sain tietää syyn olevan virtuaalivaluuttoihin liittyvä liiketoiminnan osa - olin erehtynyt mm. kysymään lainaa louhintalaitteiden hankintaan(en saanut mutta puolen vuoden päästä tuli monoa ylipäätään).
Oletin, että asiat olisivat nykyään toisin eikä se tosiaan olekaan välttämättä juuri virtuaalivaluutoista kiinni. Syitä ei ole tällä kertaa avattu edes epävirallisesti.
Asiakkuudeen suuruus ei muutenkaan näytä auttavan, ei firman koko eikä edes se, että liiketoiminta olisi ns. perinteistä liiketoimintaa. Työntekijöitäkin voi ilmeisesti olla pilvin pimein. Tässä esimerkki:
Tapauksia myös ilmeisesti on nykyään aika paljon muutenkin:
Emme siis suinkaan liiketoiminnan luonteesta riippumatta ole yksin.
No, kun kerran on näin vaikeaa ja yritystilin avaaminen nykyään muutenkin työlästä niin voihan tässä kohta pyörittää firmaa kokonaan vain kryptovaluutoilla. Sitten ei ole pankkitiliä ollenkaan.
Vaimoni tosin väitti tilitoimistossa töissä olleeana, että laissa olisi edellytys sille, että yhtiöllä pitää olla pankkitili. Jos näin on, pitäisi johdonmukaisesti myös olla pankeilla edellytys sellainen avata. Laki ei tosin välttämättä ole johdonmukainen.
Huvittavasti meillä on parin muun yhtiön tili edelleen auki samassa pankissa ja yhtiöissä on samat edunsaajat. Vain se suurin ja oikeasti merkittävä meille potkitaan ulos.
Tässä on Investcon Sampsa Leskiseltä uusi kirjoitus.
Teksti on jatkoa aiemmalle kirjoituksellemme ”Mitä sijoitusyhtiölle tapahtuu omistajan kuoleman jälkeen”, jossa käytiin läpi, miten prosessi etenee omistajan kuolemasta perinnönjakoon ja sen jälkeiseen tilanteeseen. Tällä kertaa keskitymme kuolemaan varautumiseen. Kantavana ajatuksena on, että kuolemantapauksessa perillisille pitäisi olla selvää mitä omistetaan, mitä omistuksille tehdään ja miten varat jaetaan. Epäselvä tilanne johtaa helposti esimerkiksi vaikeaan ja stressaavaan selvitystyöhön, huonoihin neuvoihin, vedätyksiin, riitoihin, ylimääräisiin veroihin ja muihin rahallisiin menetyksiin.
Teksti jakautuu kahteen pääosioon: 1) toimintaohjeiden kirjoittamiseen perillisille ja 2) muihin varautumisen työkaluihin, joista tärkein on testamentti.
Kirjoituksessa korostuu ongelmanratkaisu, asioiden hoitamisen sujuvuus ja verotus, mutta esimerkiksi omistajan ja perillisten väliset ihmissuhteet tai dynamiikat jäävät vähemmälle huomiolle. Todellisessa tilanteessa huomioitavia asioita on siis enemmän ja ne tulee ottaa mukaan päätöksentekoon.
