Luin tuossa postausta Yhdysvaltojen asuntomarkkinoista. Niin jos oikein olen ymmärtänyt siellä harrastetaan kiinteitä asuntolainakorkoja, eli lainan korko määritellään lainan ottohetkellä ja se ei sitten muutu.
Postauksessa sanottiin, että asuntolainojen korkotaso on noussut n. 3%:sta jo 7,5%:iin. Ja se hyydyttää kauppaa kahdella tapaa: a) ensiasunnon ostajilla on paljon kalliimpaa maksaa nyt asunnosta ja b) vanhojen asuntojen omistajat eivät myy, koska joutuisivat luopumaan halvasta lainasta ja ottamaan uuden, yli tuplasti kalliimman koron seuraavan asunnon lainaan.
Olen joskus miettinyt, että olisiko kiinteäkorkoiset asuntolainat fiksu ratkaisu mutta näköjään niissäkin tulee omat ongelmansa. Lopputuloksena Yhdysvaltojen asuntolainahakemusten määrä on laskenut alimmalle tasolle sitten vuoden 1995.
Salkussani on paljonkin altistusta Yhdysvaltojen asunto- ja kiinteistömarkkinoille* ja sitä kautta asia kiinnostaa.
*Salkkuni yhtiöistä esim. Assa Abloyn, Berkshiren, Harvian ja Lennarin bisneksistä osa altistuu (Lennar eniten, Berkshire vähiten.)
HS Visio sunnuntaina (tilaajille). Saattaa toimia hyvän mielen juttuna. Ja ehkä erityisesti Novo Nordiskin, Pihlajalinnan, Storan Enson omistajille.
Kaksimetrinen paperimies ja Stora Enson Varkauden tehtaiden pääluottamusmies painoi lähtötilanteessa noin 155 kiloa. Nyt enää 124.
Miltä se tuntuu?
”Vireystila on ihan toinen. On helpompi olla ja liikkua. […]”
Kokeilu on terveysyritys Pihlajalinnan keksintö. Sitä vetävä sisätautien erikoislääkäri Johan Fagerudd on taustaltaan diabeteslääkäri.
”Hoidon vaikutus on suoraan sanottuna aivan helkkarin mielenkiintoinen, sillä tällä saadaan niin monia välittömiä positiivisia vaikutuksia ihmisen elämänlaatuun ja terveyteen. Lihavuus on monen muun terveysongelman juurisyy”, Fagerudd sanoo.
Stora Enso on sitoutunut maksamaan puolet lääkkeistä kahden vuoden ajan.
[…]
”Uusia ryhmiä on jo aloittanut. Osallistujien valinnat tekee Pihlajalinna lääketieteellisin perustein. Jotkut työntekijät ovat itse pyytäneet päästä mukaan.”
Juha Leskiselle on selvää, että hän jatkaa lääkitystä vaikka omalla kustannuksellaan. Johan siinäkin säästää, kun syö vähemmän.
Hänellä on toiminut pieni annos Ozempicia, joka maksaa runsaat 100 euroa kuukaudessa.
Stora Enso maksaa Pihlajalinnalle työntekijöiden hoidosta vaikuttavuuspalkkion, jos ennalta asetetut tavoitteet täyttyvät. Mittareita on monta, kuten sairauspoissaolot, painon lasku, terveyteen liittyvät veriarvot ja työkyky.
Leskinen kollegoineen on käynyt kertomassa kokemuksistaan Stora Enson johdollekin Helsingissä. Viesti oli, että kokeilua olisi hyvä jatkaa.
”Kyllä ne sen ihan tosissaan ottivat, koska tulokset ovat olleet heidänkin mielestään hyviä.”
Samaan aikaan Lääkkeiden hintalautakunta (Hila) pyrkii estämään tehokkaiden lihavuuslääkkeiden käytön:
Kansanterveydelliset hyödyt olisivat merkittäviä, mutta joudumme todennäköisesti odottamaan vielä vuoteen 2031 ennen kuin Suomessa tulee markkinoille halpoja geneerisiä ja toimivia Kela-korvattavia lihavuuslääkkeitä. Tämä on täysin käsittämön tilanne kun huomioidaan, että ylipaino on Suomen vaarallisin ja yleisin sairaus ja siihen on olemassa tehokkaita lääkkeitä. Viidessä vuodessa saataisiin valtavasti edistystä aikaiseksi, mikäli valtio investoisi kansalaisiin strategisesti.
Tähän liittyen kuulin juuri radiosta, kuinka yhdellä naisella oli epäilys rintasyövästä ja julkisella puolella oli ollut tutkimus sitten 6 viikon kuluttua. Tutkimuksessa todettiin, että kyseessä oli aggressiivinen syöpä ja kasvain oli kasvanut 3cm kokoisesta 8cm kokoiseksi tutkimuksen jonotuksen aikana. Oli sitten mennyt ilmeisesti yksityiselle puolelle hoitoon, kun julkisella olisi kestänyt hoidon aloittamisessa liian kauan, olisi voinut henki lähteä (tästä en ole aivan varma, kun kuulin vain osan jutusta, mutta tällainen mielikuva jäi).
Jutussa kerrottiin, että Suomessa kestää keskimäärin 5kk syövän toteamisesta hoidon aloittamiseen. Muissa pohjoismaissa hoitoon pääsee kuukausia nopeammin. Miksi Suomi on tässä vertailuryhmässä niin heikko?
Ymmärrän, että julkisen puolen resurssit natisevat ja se näkyy kaikessa. Kuitenkin, kansantalouden kannalta on parempi työikäisillä aloittaa hoito heti, kun vielä voidaan tehdä jotakin, eikä jonottaa kuukausia ja katsoa arvalla toipuuko vai kuoleeko ja jos toipuukin, voi sairausloma olla aivan eri mittainen kuin heti aloitetussa hoidossa.
Tämä postaus ei siis ole mielipide siitä, että eläkeläisten pitäisikin antaa jonottaa, vaan huomio siitä, että työikäisten nopea hoito on kansantalouden kannalta kannattavampaa, kuin se toinen vaihtoehto, niin syövissä kuin muissakin vaivoissa. Lapset tietysti vielä työikäistenkin edellä.
Ja tähän päälle voit laskea ylimääräiset viiveet saada ko toteaminen aikaiseksi, eli jonottaminen päästä analyysin kohteeksi.
Time is money, monessakin vaivassa on sitten kyseessä mahdollisesti tappava tauti, tai elämää / toimintakykyä paljon hankaloittava vaiva.
Lisäksi varsinainen hoito tuskin on halvempaa, nopeampaa tai helpompaa kaiken ajanhaaskuun jälkeen, eli sama / hankalampi hoito mutta myöhempään.
Monopolien ongelma yleisesti onkin, että tehokkuus, palvelukyky, yms tuppaavat vaihtoehtojen puutteessa olemaan lähempänä monopolien haluja kuin optimaalista tarvetta.
Tietty rahalla saa, eli veromaksujensa lisäksi voi maksaa erillisiä hoitoja, mutta syöpähoidot yms ovat melkoisen kalliita.
Mutta vakuutuksen kautta voi ainakin saada nopeammin analyysin, ja päästä nopeammin jonoon.
Mitä itse olen havainnut julkisesta terveydenhuollosta niin keskiössä on ollut tehostaa sisäisen prosessin näkökulmasta työn tehokkuutta, unohtaen sen asiakkaan matkalla. Tarkastellaan ennemmin sitä että hoitajien ja lääkärien ajankäyttö ja kapasiteetti on maksimoitu, vaikka keskiössä pitäisi olla asiakkaan ajankäytön ja vaikuttavuuden näkökulmat ja niiden tehostaminen.
En usko että hilassa ihan pelkän vasemmistolaisen paatoksen voimasta on pidättäydytty myöntämästä korvauksia kalleimmille lihavuuslääkkeille. Eiköhän siellä ole laskettu auki että kannattaako niitä korvata. Heidän linjansa ei yleensä ole ollut kauhean tiukka ja kalliita syöpälääkkeitä jotka pidentävät elinaikaa verrattain vähän on myönnetty korvattavaksi.
Lihavuuslääkkeessä varmaan yksi ongelma on että puolet suomalaisista olisi potentiaalisia käyttäjiä ja kulut voisivat nousta kelakorvauksissa astronomiseksi. Toki lääkeyhtiöiden osakkeenomistajana toivotan tulonsiirrot veronmaksajilta minulle päin aina tervetulleeksi, mutta ymmärrän myös hilan kannan.
Tuo yhdenvertaisuusargumentti on sivumennen mainittuna ihan kamala, samalla perusteella kaikille suomalaisille pitäisi kustantaa rajaton yksityisterveydenhuolto, ilmaiset matkailijan rokotteet ja S-sarjan Mersu koska rikkaillakin on.
Hmm, eli liikaa lyhytjänteistä yksityisen sektorin kaltaista tehokkuusajattelua sellaisen oikean, koko yhteiskunnan tehokkuuteen tähtäävän optimoinnin sijaan, niinkö?
Vielä suurempi ongelma on, että jo syövän toteamiseen menee Suomessa paljon pidempään kuin verrokeissa. Suurin yksittäinen syy on kehittyneempien kuvantaimismenetelmien rajaaminen pois perusterveydenhoidosta. Vaatii siis aina erikoissairaanhoidon lähetteen.
Alkaa olla syksyn alennusmyynnit parhaillaan kun täälläkin höristään jostain 20v velkakirjoista (Galaktista Giga-Kalevi Naurista). Muutama kuukausi eteenpäin ja ihmettelen miksi en kauhonut dipistä enempää.
Toki onhan tämä vähän inhottavaa kun ytd laskenut 40->20% mutta All eyes on AI, niin kuin Tupac rimmaili muutama vuosikymmen sitten.
Olen erittäin pettynyt jos (sijoitus) elämäni (tähän mennessä) suurin kupla lässähti näin väsyneesti. Olisin nyt vähintään pari vuotta odotellut rauhallista 15% tuottoa isoille indekseille…
Tbh, en usko että AI treidi oli tässä. Sentimentti on kuitenkin AI osakkeiden suhteen niin kuralla. No, jo vuonna 2035 tiedetään tämäkin tod.näk miten kävi. Pelottaisi jos kurssit olisi näillä tasoilla ja kaikki olisivat innoissaan ostamassa AI osakkeita. Alkaa olla hiljaista ostajien leirissä…
Olisiko apua jos saisitte naapuritaloyhtiöitä lähtemään mukaan ja pyytäisitte yhdessä tarjouksen? Onko operaattorien hinnoittelulogiikka yhä se, että koko taloyhtiölle tarjotaan taloyhtiön koosta riippumatta yksi hinta, jolloin asuntojen määrä ratkaisee hinnan per asunto? Jos saisitte paketoitua useamman taloyhtiön samalle tarjoukselle, asuntokohtainen hinta laskisi roimasti.
Katsoin muutaman ei-ihan-ajankohtaisen taloyhtiönettitarjouksen muutamasta eri taloyhtiöstä Helsingissä ja viisi vuotta sitten sai satamegaisen yhteyden reilulla kolmella eurolla asuntoa kohden. Silloin oli myös puhetta vastavalmistuneesta Kalasataman ensimmäisestä tornitalosta, johon oli tarjottu todella nopeita yhteyksiä jotka saivat saamamme tarjouksen näyttämään kalliilta.
Vuosien varrella olen ehtinyt olla arvosijoittaja, GARP-sijoittaja, bumtsibum-sijoittaja ja milloin mitäkin. Olen rakennellut mitä erilaisempia salkkuja, innostunut uusista sijoitusstrategioista ja kerta toisensa jälkeen vakuuttunut siitä, että olen viimein löytänyt fiksuimman tavan sijoittaa.
Lopulta ympyrä on kuitenkin aina sulkeutunut samaan pisteeseen: laatuyhtiöihin.
Tekoälymurroksen aikakaudella asiat muuttuvat nopeasti, joten on helppo ymmärtää, miksi vakaus ja tylsyys eivät kuulosta sijoittajien korvaan kovinkaan houkuttelevalta. Kukapa ei haluaisi löytää seuraavaa kymmenkertaistujaa ennen muita?
Olen kuitenkin alkanut uskoa, että yksi sijoittajan aliarvostetuimmista ominaisuuksista on kyky arvostaa tylsyyttä.
Nythän joku jäbä oli jo vibe-koodannut vastaavat softat mitä Adobe tarjoaa kk-maksulla. No ei kuka tahansa jäbä, mutta yksi ihminen. Lähteenä Instagram, joten en tiedä oikeellisuudesta, saati että toimi(si)vatko nuo softat kunnolla edes. Mutta kyllä tekoäly disruptoi tällaisia firmoja kovasti, uskoisin.
