Allekirjoittaneella oli aikanaan hieman hienommalta kalskahtanut titteli firman nettisivuilla. Tämän tyyppisiä puheluita tuli silloin parikin vastaan. Tarina oli melko samanlainen joten en lähde sitä tarkemmin kertaamaan. Melko nopeasti tuli kuitenkin selväksi että “Investment corporation” “Here are our great values” ei ollut mikään oikea yritys vaan enemmän puppugeneraattorilla rakennettu ja soittajan puhelahjoihin nojaava viritys.
Tuossa oli tahalleen ensin hieman heikompaa englantia puhuva kaveri alustamassa jotta saatiin kaksi ei natiivisti englantia puhuvaa keskustelemaan keskenään ja mahdolliset virheet ja epäselvyydet “lost in translation”.
Heti ensimmäisen puhelun jälkeen heräsi hälytyskellot, ja kun kävi vielä varmistamassa verkkosivut niin kuvio oli melko selvä. Jatkoin kuitenkin puheluja hieman pidemmälle (oli aikaa jutella kun ajeli autolla pitkin Suomea) ja oli ihan mielenkiintoista seurata asian etenemistä.
Lopussa tuli joku Irlantilainen kaveri joka yritti oikeasti jo antaa tilinumeroa että tänne rahat jne. Siinä kohtaa tuli sitten todettua että arvasin teidän pelin jo ensimmäisellä puhelulla ja olen vain kuluttanut teidän aikaa. Nopeasti katkaisi ja lähti hakemaan uutta kalaa koukkuun.
Aivan mahtavaa kun joku ammattilainen osaa kertoa mitä elämä hoivakodissa on. Toimittajien otsikointi ja asiaan perehtymättömyys on varmasti turhauttavaa ammattilaisille jotka työskentelevät elämän ja kuoleman kanssa päivittäin. Muistisairautta pitkään läheltä katselleena tuo erittäin hyvä kuvaus siitä arjesta!
No niin, taistelukypärät päähän ja parin viikon selviytymispakkaus mukaan maakellariin…Jymy kääntyy lisää -moodiin, voimme kaiken toivon heittää? Anteeksi, sarkasmivaroitus.
Tällaisessa laitoksessa käyminen laittaa myös miettimään omaa vanhuuttaan. Isoisäni vietti viimeiset muutamat vuotensa “vanhustensäilömislaitoksessa”. Täällä kaikki ovet olivat lukossa eikä mitään irtotavaraa ollut missään. Asukkaat lähinnä mölisivät omiaan vuoteissaan. Oli sen verran masentava kokemus, että se sai minut todella miettimään tulevia viimeisia vuosiani. Meinaan tehdä hoitotestamentin, jossa annan muistisaurauden sattuessa lain sallimissa rajoissa hoitohenkilökunnan tai puolisoni päättää elämäni jossen siihen itse oli kykenevä.
Minä lopetin vierailut siinä vaiheessa, kun isoisäni ei enää tuntenut minua. Hän muuttui hämmentyneeksi ja agressiiviseksi, joten hän ei vierailustani saanut mitään iloa. Minä halusin säilyttää ne muistot, millainen hän oli silloin ennen. En koe tunnontuskia vierailujeni lopettamisesta. En myöskään kokenut lapsieni saavan mitään positiivista näistä vierailuista.
Meillä oli oikein hyvät ja lämpimät välit ja kävin aika useastikin isovanhempieni luona. Hänellä alkoi keho hajoamaan noin 15 vuotta ennen kuolemaa ja sanoi olevansa jo silloin valmis lähtemään. Ei kuulemma pelkkä tuolissa istuminen tuntunut elämisen arvoiselta enää. Mieli toimi kuitenkin vielä pitkään sen jälkeen ja jutut oli järkeviä, kunnes ne eräänä kertana ei enää olleet. Alamäki oli aika lyhyt ja raju sen jälkeen.
Tässäpä tämä juuri on. Omasta lähipiiristä samankaltaista kokemusta Esperistä. Kuntien raha kelpaa mutta mihinkään muuhun ei tunnuta panostettavan. En yllättyisi, jos ko. yrityksen johdossa olisi päättäjiä. Tosin…auts..Suomihan on maailman vähiten korruptoitunein maa..enpäs tuota muistanut..
Mitä tulee @suppis hienoon kirjoitukseesi, noin se taitaa valitettavasti olla. Se mikä tässä on karmeaa, tuntuu että tällaisiin uutisiin/ tapahtumiin ollaan jo totuttu=uusi normaali. Kuka voisi kellon seisauttaa ja kehityksen väärän suunnan muuttaa…
Mukavat “Karpolla on asiaa” - fiilikset viimeisessä Vartissa. @Verneri_Pulkkinen voisikin seuraavan jakson loppuun jaella muutamat poronpaistit veliosakkeisiin sijoittaneille
Naurahdin vaihtoehdoille kun Arnold on Powellia muutaman vuoden vanhempi ja Willis vaivaiset pari vuotta nuorempi. Kertoo kyllä kuinka elokuvien action-sankarien aikakausi on kaukana takanapäin.
Tattis Suppis. (tuosta pitää vääntää haiku jossain vaiheessa)
Kyllä siellä täytyy rajoittaa monen ihmisen liikkumista. Oma rappeutuvaa lihassairautta sairastava äitini saattaa toisinaan unohtaa ettei ole kävellyt vuosiin ja yrittää pungertaa sängystä ylös. Hänelle kyllä riittää nostettava laita mutta pyörätuoliin (lepomalli) joutunee laittamaan vyön jossain vaiheessa. Henkilökunta kyllä lukee nämä tilanteet aika hyvin, ainakin vielä.
Ohitan nämä yleensä korppikotkamaisina klikkiotsikoina - pitäähän ne aina selvittää, mutta uskoakseni lähes kaikki ovat ihan oikein hoidettuja tilanteita eikä mitään ‘alkoi v*tuttaa ja vedettiin jeesusteipillä kiinni’.
Kiitos vartista! Tiukkaa asiaa, erityisesti livepulkkamäki oli jännittävä
Tähän elokuvaan tarvitaan siis uusia sankareita pelastamaan meidät 2020-luvun pahiksilta.
Pointtini on siis että tämä on koko asetelma on täysin epätodellista - ainakin tällaiselle keski-iänkin ehtoopuolta lähestyvälle buumerille, jolle kylmän sodan aika näyttää nykyisin jo lasten leikiltä.
Elokuvatähtihän siitäkin pelasti eli Ronald Reagan - hän kun osasi valita ympärilleen osaavia neuvonantajia.
Reaganin vertaaminen Trumppiin onkin pyhäinhäväistys.
(Tämän pitäisi tulla kahvihuoneeseen, sääs nähdä, miten käy)
Eikös tämä nyt mene perinteisellä tavalla väärin? Oikeasti on verotehokkaampaa ottaa rahat myyntivoittona kuin osinkona. Myyntivoitossa huomioidaan aina hankintameno-olettama (jos siitä on hyötyä), joten verotettava osuus myyntivoitosta on pahimmillaankin 80 %. Ja tämä tietysti vaatii sen, että osake on raketoinut salkussa ja omistusaika on alle 10 vuotta. Osingon kanssa verotettava osuus on 85 %, jolloin suurempi osuus verotetaan pääomaverolla.
Riippuu pääoman kierrosta. Jos osakkeet tulee realisoitua ilman, että pääsee käyttämään hankintameno-olettamaa, on tehokkaampaa saada tuotot osinkojen kautta.
Itse tykkään osakesijoittamisessa siitäkin puolesta, että rahat on turvassa (siis jos ihan koko kassa ei ole kiinni Hyzonissa ja Nikolassa vaan on hajautettu esim 10% kassasta muuallekin). Kun nyt kaikista huijauksista ja tietomurroista yms puhutaan ja ties mitä tekoäly vielä tuokaan tullessaan…
Tililläni on mielessäni 3 turvatasoa. Käyttötiliä epäilen eniten ja pidän siellä vain tonnin verran rahaa. Seuraava taso on kaupankäyntitili, josta rahat saa välittömästi omaan käyttöönsä, mutta josta niitä on ulkopuolisen jo astetta hankalampi saada ulos, esim pankkikortilla tämä ei onnistu. Korkein turvataso on suorat osakesijoitukset, joita ei käyttötilillä olevaksi käteiseksi muuteta kuin pidemmän ajan ja useampien kuin yhden pankkitunnuksen kera. Sieltä ei katoa mitään hetkessä. Eikä yllättäen, varsinkaan kun seuraa salkkua joka päivä.
Ei ole olemassa mitään skenaariota missä osinko olisi myyntiä verotehokkaampi. Myynnin epäedullisin skenaario on alle 10v pitoaika, jolloin osake on raketoinut yli viisinkertaiseksi. Tällöinkin voidaan käyttää 20% hankintameno-olettamaa, jolloin myynnin kautta saadut eurot ovat 80% verotettavaa kun samassa skenaariossa osingot olisivat 85% veronalaista tuloa.
EDIT: strykerin esimerkki alla antaa esimerkin missä osinkojen yhdistäminen myyntiin luo skenaarion missä osingoilla voidaan toteuttaa optimointia.
Mitenhän jengi toimii tuon Bittiumin kanssa? Kertoimet aika tapissa nyt. Myykö vanhat omistajat osaketta, kun ollaan huipussa (kun on pitkään holdailtu) ja uudet ostavat FOMOna, ettei vaan jää mahdollisista tulevista tuotoista paitsi? Ja onko ulkkarirahastot ottaneet jo tähän kiinni? Potentiaaliahan on varmasti, mutta myös riskiä ja ei nämä tulevat mahdollisuudet vielä seuraavissa osareissa ainakaan täysin näy. Toki suuntaa niistä voi saada. Mielenkiintoista seurata. Onko Bittium Suomen uusi Nokia? Siis hyvässä mielessä, ei pahassa.
Tämä on totta, itsekin ajattelen rahojen olevan paremmassa turvassa. Nyt tietysti moni Hesulisti hekottelee. Jotenkin hankala mieltää että laput vietäisiin, rahahan huijareita kiinnostaa. Toisaalta voi leikkiä ajatuksella kun huijari saisi poloisen tappiosalkun riesakseen niin ymmärtäisikö hän, ettei rikos kannata ja suuntaisi oikeisiin töihin.
