Käytän tähän väliin tilaisuuden jälleen mainostaa aiempaa Varttiani yritysostoista! 
Milloin ne kannattavat, milloin ei ja miten.
Tällaiset tutkimuksia ja teoriaa läpikäyvät Vartit ovat mielestäni katsojille hyödyllisimpiä ja työläimpiä tehdä, mutta ne saavat tottakai vähiten katseluita.
Voiko urheilun ja politiikan erottaa toisistaan? Tästä on jauhettu tiiviisti sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa.
Vastaus on tietenkin ei. Se näkyy taas hyvin, kun Leijonat juhlii MM-kultaa. Selasin viisi minuuttia X:ää ja vastaan tuli kaksi postausta, joissa valistettiin, kuinka mestaruus voitettiin oikeistosta/vasemmistosta huolimatta. Argumentin rakenne menee jotenkin näin: Suomi voitti + vastapuoli pilaa kaiken = hyvä Suomi mut huono vastapuoli.
Samaan voisi sanoa, että Suomen maailmanmestaruus on hienoa etenkin, kun ottaa huomioon miten Suomen pienyhtiöiden surkeat tuotot ovat meitä moukaroineet.
Suomen MM-kulta osataan politiikan lisäksi hyödyntää myös yritysmaailmassa ja LinkedInissä, ja tämä puoli kultajuhlia jaksaa minua naurattaa vuodesta toiseen. Tänään oli varmasti tuhannella konsultilla herätyskello viideltä soimassa, jotta ehtivät päivittää kalvonsa “Mitä voimme oppia Jukka Jalosen Leijonilta?” muotoon “Mitä voimme oppia Antti Pennasen Leijonilta?”. Pari lausetta hokijargonia, roolitus ja tiimityö ovat voimaa ja taas on 6000 euron koulutus myyty.
Tampereella oli myös enimmillään niin paljon väkeä kuin Keskustori vetää. Eli kymmeniä tuhansia. Nakkigrillikojut saivat “jokusen” hodarin paistaa normaalia sunnuntai-iltaa enemmän. 
#tilipäivä
Varsinaista peliä oli seuraamassa terassilla enemmän väkeä kuin olen koskaan nähnyt. Terassin ulkopuolella, maassa, käytävillä, terassin perällä seisten aivan täyttä oli. Elisan asiakkaat varmaan sankoin joukoin liikkeellä, kun peli ei kotona näkynyt. Loistava sää tietysti myös vaikutti.
Ei tämä viides kulta enää kuitenkaan taida synnyttää samanlaista monta viikkoa kestävää juhlintaa, saati startata vastaavaa taloudellista nousukautta kuin 1995.
Kultajuhlien vuoksi lienee juuri ja juuri hyväksyttyä puhua täällä muustakin juomasta kuin kahvista.
Skotlannissa oli jo ennakoitu Suomen menestys ja aivan erityisesti kapteeni Barkov:
https://www.thedalmore.com/en/our-collections/the-principal-collection/king-alexander-iii/
Ainoa mikä hieman häiritsee on titteli kuningas, sehän on Litmanen.
P.S. Tuotetta saa myös Alkosta, mutta lienee syytä pitää kiirettä, sillä jäljellä on enää muutama pullo.
Uniperin hankinta oli etukäteen ajatellenkin aivan järjetön juttu, minkä vaaroista kyllä laajalti kommentoitiin per heti, kun Fortumin hallitus oli päätöksensä tehnyt.
On se vaan harmi, ettei Nalle Wahlroos ollut Fortumin hallituksen puheenjohtaja. Ei tasan tarkkaan olisi päästänyt niin hullua kauppaa etenemään yhtikäs mihinkään, missä ostettavan firman liikevaihto on kymmeniä kertoja suurempi kuin ostajan - ja sanottuihin kauppoihin liittyy takausvaatimuksia.
Suosittelen Nallen uusinta kirjaa, missä hän kertoo jos vaikka mistä kaupoista, joita ei tehty. Koska Nalle näki riskit suurina tai hinnan vääränä. Kyseinen opus on siis Nurkkahuone, ihan tuliterä muistelmien toistaiseksi viimeisin osa: Nurkkahuone - Eräänlaiset päiväkirjat 2001–2022 - Björn Wahlroos - Pehmeäkantinen | Suomalainen.com
Täyttyi kolme vuotta ilman turhia sokerituotteita, vanhaan ei yksinkertaisesti ole paluuta. Makeisosastolta tullut napattua vain xylitol-pastilleja (Rainbow ja Coop) ja -purukumia (Pirkka), juomahyllystä vain vichyä tai kivennäisvettä (Pirkka, Kotimaista tai Värska), jäätelöaltaaseen taas ei ole tarvinnut vilkaista ollenkaan. Jos ennen halusi aina testata kaikkia uutuusmakeisia tai -juomia, niin se mainonta ei enää minuun tehoa.
Asiasta vetymoottorisahaan, kolme päivää vielä töitä ennen kesälomaa!
Laitan tähän sen kunniaksi Shinjuku-sedästä nostalgisen kuvan vuodelta 1993, Nokian Edenistä. Tämä muodikas kokonaisuus oli Shinjuku-pojan varma valinta: poolopaita, flanellipaita (aina auki), vyötärölaukku (aina messissä), salihousut ja helvetin rumat kirpparikengät. Kyseiset ostosalihousut päällä tuli osteltua 10, 20 ja 50 pennin irttareita, kun nykyään voi ostokalsarit päällä ostella osakkeita ihan vain kotisohvalla maaten.
Niin ne ajat, elämäntavat, taloustaidot ja muotivillitykset vaan muuttuu…
Suosittelen kaikille tieteiselokuvia The Time Machine (1960), Zardoz (1974), A Boy and His Dog (1975 - ei sovi herkemmille) ja Logan’s Run (1976). Kaikki kuvaavat omilla tavoillaan yhteiskuntia joissa teknologia/AI on ratkaissut ongelmat ja ihmisten ei tarvitse ajatella.
Moni on sijoittanut Postiin, mutta saattanut missata eilisen ostopaikan postimerkeissä. Postimerkkien hinnat nousevat: kortin lähettäminen maksaa kolme euroa | Uutisia lyhyesti | Yle
9,09%:n varma tuotto yhdessä yössä.
Tykkään itse tutkia enemmän epäonnistumisia, kuin onnistumisia.
Joskus onnistuminen on omalla työllä ja/tai oveluudella aikaansaatua.
Mutta aika usein se on epämääräinen kasa oikeassa paikassa oikeaan aikaan sattumalta olemista, hyvää säkää, kilpailijoiden/vastustajien/verrokkien epäonnea tai huonoja ratkaisuja (tai puuttumista kokonaan) jne.
Kaiken kukkuraksi onnistuminen nousee monella hattuun, jolloin analyysi omasta onnistumisesta voi jäädä latteaksi.
Mikä myös on mielenkiintoisempaa on se, miten ylläpitää onnistumista. Esimerkiksi sijoittamisessa on mielenkiintoista, mitkä yritykset ja sijoittajat uusivat koko ajan nahkaansa pärjäävät huomennakin.
Leffaa en ole nähnyt, mutta iso suositus Harlan Ellisonin saman nimiselle novellille, johon tämä perustuu. I Have No Mouth and I Must Scream -novelli on myös klassikko ihan syystä. Ellisonin tekstit on melko vihaista ja paikoin sujahtaa ehkä jopa shokkipornon puolelle, mutta erinomaista kirjallisuutta.
Jos fomottaa, kannattaa miettiä onko tähänastisessa pörssihistoriassa jonkun teeman missaaminen koskaan pilannut koko sijoittajan tuottoja? Onko todella jotain osakkeita, joiden missaaminen tarkoittaa sitä, ettei oma salkku koskaan kasva mihinkään?
Toistaiseksi en keksi yhtään teemaa tai megatrendiä, minkä missaaminen olisi pitkässä juoksussa ollut tragedia.
Internet? Hyvä vaan jos missasit ostot 1998–1999. Ehdit kyytiin niinkin myöhään kuin vaikka vuonna 2015 ihan hyvin ostamalla Amazonia, tai Alphabetia.
Älypuhelimet? Sait Applea P/E 10x 2010-luvun alkupuolella. Vältit todennäköisesti virheostot Nokiassa, jota sai “dipistä”.
Vety? En jaksa kirjoittaa tästä enempää, foorumilla pidempään olleet muistaa.
Rautatiet?
Lentomatkustaminen?
Autot?
En oikeastaan keksi mitään teemaa, mihin ei pääsisi myös lopulta myöhemmin halvemmalla kyytiin, kun teknologia on jo vakiintunutta. Tottakai kaikki osakkeet eivät pakita samoille tasoille (en sano, että NVIDIAn pitäisi pakittaa 3 dollariin missä se oli vaikkapa vuonna 2018), mutta riskin ja tuoton suhde voi olla parempi myöhemmissä tilanteissa.
Sen lisäksi maailmassa on n. 60 000 junaa, mihin nousta. Jos yksi menee, ota toinen. Jää odottamaan kolmatta. Ehkä neljäs voi ollakin sinulle sopivampi, jne.
Ostin molempia vasta 2017 alkuvuodesta ja vielä silloinkin ehdin mukaan! 
Alphabet onkin kasvanut salkun suurimmaksi riviksi. 
Ei kannata uskoa kenenkään puheita Pennasesta, jos ei löydy täytettynä Antti Pennanen Apology Formia:
On kyllä hirmuinen mylly mihin Leijonien valmentaja joka vuosi joutuu, kun kansalle kelpaa vain kirkkaat mitalit. Muuten tulee jatkuvasti runtua tupaan, vaikka Suomi ei ole mikään ennakkosuosikki yhdessäkään lätkäkisassa ja siellä kentällähän pelaavat joukkueen pelaajat eikä valmentaja voi ylipäätänsä tehdä asialle mitään, mikäli pelaajat häviävät pelit.
Ei se nyt ihan niin ole ettei Pennanen tälle mitään voisi. Pennanen peluuttaa selkeästi voittaavaa jääkiekkoa mutta erittäin tylsällä taktiikalla. Toiset kisat putkeen kun joukkue hyökkää siten että vain keskushyökkääjä ajaa maalille ja laitahyökkääjät sitten koittavat joko syöttää jumalaisen syötön viiden puolustajan läpi tälle lapaan tai syöttävät puolustajille joilta lähtee kaukolaukaus. Maalit tulevat sitten vastahyökkäyksistä ja yksilö suorituksista. Välillä suorastaan koomista kun Suomi tekee puolet maaleista alivoimalla. Silloin kun on tilaa vastahyökätä. MM-kisoissa tämä toimi kivasti mutta olympialaisissa oikeat joukkueet sitten näyttivät miksi tuollainen Sampo-henkinen taktiikka on vähän tylsää jääkiekkoa. Pennanen saisi kaiken anteeksi jos joukkue näyttäisi siltä että se yrittää pelata viihdyttävästi ja hyökkäävästi. Nyt se vain puolustaa tunnin verran ja toivoo saavansa maalin jossain välissä.
Tuo kaavake on hyvä meemi, mutta vastaan asiaan ihan vakavissaan.
On myös mahdollista, että kukaan ei ole ollut väärässä. Pennasen ensimmäisen vuoden suoritus valmentajana ei ollut kovin hyvä. Toisen vuoden suoritus oli erinomainen.
Jo olympiaturnauksessa Pennanen oli mielestäni paras valmentaja Kanadan Jon Cooperin ohella. Silti aika moni muisti sen hermostuneen ja parrasvalojen alla tutisevan Pennasen Tukholman MM-kisoista, eikä antanut päävalmentajalle ansaittua krediittiä tai huomannut dramaattista muutosta hänen olemuksessaan.
Keväällä Pennasesta näki jo kauan ennen MM-kisoja, että nyt miehellä on tiikerin silmää, nyt hän on ytimessä ja flow-tilassa. Sellainen tarttuu kuulijaan, kun hänen kanssaan juttelee, ja sellainen tarttui varmasti myös joukkueeseen.
Se on totta, että Suomessa ylikorostetaan päävalmentajan merkitystä. Suomen urheilumedia on myös hyvin verenhimoinen ja tykkää lyödä lyötyä, oli siihen syytä tai ei.
Muuten olen tuon tekstin kanssa eri mieltä, ja se olikin varmaan kieli poskella kirjoitettu. Päävalmentajalla on suuri vaikutus joukkueen menestykseen, niin kuin toimitusjohtajalla on suuri merkitys yrityksen menestykseen, vaikka hän ei tuotteita rakenna, suunnittele tai myy.
Suomi harvemmin on kiekkoturnauksissa ennakkosuosikki, mutta kyllä niinkin joskus on. Mielestäni Suomi oli pieni ennakkosuosikki tänä vuonna ja selvempi ennakkosuosikki vuonna 2023. Tänä vuonna mestaruus tuli, vuonna 2023 ei. Tuuria se mestarisuosikkikin tarvitsee.
Turnausmuodossa tietysti tuurin merkitys korostuu, kun 60 minuutin aikana voi sattua mitä tahansa. Turnauksissa surkea valmentajakin voi saada menestystä. Tästä hyvä esimerkki oli Yhdysvaltojen olympiajoukkue. Pelaajisto oli hyvä, maalivahti pelasi elämänsä parasta kiekkoa ja penkin takana seisoi Mike Sullivan, jonka valmennusfilosofia vanhentui jo kymmenen vuotta sitten. Silti onnen ja hyvien pelaajien avulla joukkue kaatoi finaalissa Kanadan. Paras seitsemästä -systeemillä tuurin vaikutus olisi pienentynyt ja surkean päävalmentajan joukkue olisi takuulla hävinnyt.
Kai se pikkuisen saa edes harmittaa kun pistin takaisinoston vähän päälle 10% alempaa, joka oli 12,4. Viime perjantaina käytiin 12,44. Nyt 16% tuota ylempänä, näppärä treidi oli siinä käsillä mutta ei aivan.. 
Aloin miettimään, saisiko tästä fomo-teemasta Varttiinkin aihetta.
Kysytääs alkuun,
onko foorumilaisilla ollut viime aikoina tekoälyfomoa?
Fomo = fear of missing out, missaamisen pelko eli että bileet menee ohi.
