Esimerkiksi tuo Poor Things on sellainen elokuva, jota en uskaltaisi suositella sellaiselle, jonka elokuvamakua en tunne ollenkaan, vaikka itse tykkäsin katsoa. Helpompi on suositella jotain klassikkoja, joissa on “osuvuusprosenti” korkeampi.
Palaanpa eiliseen T-paita-keskusteluun, mutta vaihdan asusteen kauluspaitaan. Marimekon osakkeenomistajana olen tosissani alkanut harkitsemaan Jokapoika-paidan ostoa, olisihan tämä samalla eräänlainen paluu juurille, koska kuten aiemminkin olen maininnut, niin Erkki Sinkko oli äidinkielenopettajani lukiossa.
Paidallahan on aika suolainen hinta, näyttää olevan normaalisti 195 e, mutta nyt kanta-asiakasohjelman jäsenille 30% alennus vielä viikon ajan eli 136,50 e. Tässä nyt on vaan se, että en ole tottunut yli sataa euroa paidoistani maksamaan ja tällä kertaa värivalinnan on osuttava kohdalleen, koska en ole noita puolta tusinaa ajatellut ostavani. Toki osinkojen saaminen yhtiöltä hiukan lievittää luontaista pelkoani siitä, että tulisiko nyt maksettua liikaa pelkästä brändistä!?
Onko kellään käyttökokemuksia kyseisestä paidasta ja onko pitkäikäisempi kuin hiukan halvemman hintaluokan paidat!?
Onhan tämäkin tavallaan käyttökokemus, kun kerran kokeilin kyseistä paitaa ja totesin, että Fjällrävenin telttakin olisi istuvampi. Jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä, mutta parin kokeilun jälkeen olen todennut, että en ikinä ostaisi suoran leikkauksen kauluspaitaa.
Tuli mieleen tämä juttu noista t-paidoista, piti vastata jo aiemmin.
Tuossa kai pääpointti, että halpa voi olla ihan hyvä, mut ajan kanssa ero näkyy kestävyydessä ja kankaassa. Tosi kalliista on “turha” maksaa, eli tässäkin kai kultainen keskitie. No makuasioita…
Mistä tunnistaa laadukkaan t-paidan? Kuka tahansa osaa kaivaa esiin tuoteselosteen eli vaatteeseen ommellun kangaslappusen, joka kertoo mistä ja missä vaate on tehty. Asiantuntijan näpeissä se on kuitenkin vain pieni osa laaduntarkkailua.
Tietokirjailija Rinna Saramäki ja vaatevuokraamon perustaja Kaisa Härmälä ottavat tehtävän tosissaan. Kun vaatteiden laadun kyttäämiselle ja kestävän kehityksen tukemiselle uransa omistaneet ammattilaiset saavat eteensä kolme erilaista t-paitaa, alkaa laboratoriomaisen tarkka työskentely. He pyytävät pimeänä syysaamuna lisää valoa, jotta valkoisten kangaspalojen pienimmätkin detaljit nousevat esiin.
Ensin syynätään langansuunnat ja pääntien resori. Sen jälkeen arvioidaan helman ommel ja sivujen saumat: löysästi ommellut, harvat sivusaumat kertovat, että pikamuotiketjun saumureiden asetukset eivät ole olleet aivan kohdillaan.
Olen huomannut, että Suomessa yleensä automaattisesti oletetaan koodia tuotettavan konsulttitaloissa (tai ehkä friikkuna) ulkoiselle asiakkaalle. Tämä samaan aikaan huvittaa ja hirvittää minua; onko tässä maassa todellakin niin vähän softatuotetaloja, ettei niitä nähdä ensisijaisina koodaajien työpaikkoina? On mielestäni haaskausta, että kansakuntamme etevimpiä insinöörejä työllistävät glorifioidut vuokratyöfirmat (=IT-palvelusektori) tekemään kikkareita julkkarille ja konepajojen digiloikkiin. Noh, onhan tämän maan työsuhdeoptioiden verotus niin täysin hajalla, että eipä se mitään riskiä tuote-startupissa edes kannusta ottamaankaan, vaan nuo joka kadunkulmasta löytyvät geneeriset konsulttitalot ovat varmaan ihan perusturvallisia OK työnantajia.
Naulan kantaan! Ihmettelen myös miten paljon täällä ihan itseään teknologiafirmoiksi kutsuvissa firmoissa softa tehdään suuressa määrin ulkoistettujen ihmisten avulla eikä inhousena.
Ja siis ymmärrän että jos tarvitsee kiihdyttää tekemistä niin otetaan apukäsiä suorittavan tekemiseen, mutta siis lead kehittäjä ulkoistetaan tekemään teknologiaval8ntoja ja arkkitehtuurin yms. En vaan voi käsittää sitä logiikkaa.
Onhan meillä Tieto, joka sanoo nyt olevansa softatuotetalo. Kuinka paljon siellä on suomalaisia ohjelmistoarkkitehteja? Ja Relex, kuinka moni siellä on töissä? Mitäs muita isoja meillä on?
IT-konsulttitalojen koodarit istuu pääosin Intiassa. Ja nyt on siis kyse näistä Suomessa toimivista IT-jäteistä.
Olen koettanut selittää 20 vuotta Suomessa toimivien suuryhtiöden IT-johtajille, että heillä pitäisi olla oma ohjelmisto-osasto. Aina sama vastaus: ”Pääkonttorista on kerrottu, että ulkoistettu intialainen tekee halvemmalla”. Niin tekee, ja minun tiimi siivoa heidän jäljet moninkertaisella hinnalla. Kummallinen maailma. Nuo IT-johtajat ovat ihmisiä ja tekevät samat virheet kerta toisensa jälkeen. Mutta luulenpa, että tämä on muuttumassa. Kiitos AI.
Okei, Tieto ehkä 30 - 40 % tuotetalo. Mutta eikös nämä vois leimata softatuotetaloiksi?:
Qt Group, Admicom, LeadDesk, Tecnotree, F-Secure, Basware, M-Files, Relex, Aiven, Smartly, Supercell, Remedy ja muut pelifirmat.
Mutta eipä noita tosiaan paljon ole. Helsingin pörssissä on enemmän konsulttiyhtiöitä kuin ohjelmistoyhtiöitä. Tälle tarttis tehdä jotain. Lisää kunnianhimoa arvon kolleegat!
PETRI ROININEN JÄTTÄÄ INVESTORS HOUSEN TOIMITUSJOHTAJA -TEHTÄVÄN YHTIÖKOKOUKSESSA 14.4.2026
ITSE PIDÄN OSAKKEENOMISTAJAN KANNALTA TÄRKEÄNÄ ETTÄ MYÖS UUSI TOIMITUSJOHTAJA TOIMII TÄLLÄ HYVÄKSI HAVAITULLA VIESTINTÄTAVALLA JA TIEDOTTAA JATKOSSAKIN AKTIIVISESTI NASDAQIIN VANTAAN KAUPUNGINHALLITUKSEN KOOSTUMUKSESTA JA KESKUSTAN PUOLUEOHJELMASTA
Vesikielellä odotan mitä mieltä Verneri on Revenion yritysostosta kun tiedän että hän tietää, että markkinatkin tietää, että keskimäärin suuret yritysostot epäonnistuu.
Sattumalta kommentoin yleisellä tasolla Revenio-ketjuun juuri asiasta. Juha saa kommentoida itse kauppaa analyytikkona. Minä tyydyn irvistelemään naamaani kun katson asiasta tilastoja.
“Osinkomiehen” irvistelyn ymmärtää hyvin. Kurssi on laskenut tänään enemmän kuin mitä osinkoa tullut vuosina 2023, 2024 ja 2025 yhteensä. Vielä kun suosituksen vuoksi kädet on sidottuna myyntimielessä vai oliko sulla edes Reveniota salkussa?