Kun aloin ostamaan Sotkamoa 0,06 tasoilta, yhtiön markkina-arvo oli vajaat 20M, joten kyllä se aika pieneksi lasketaan. Tuon pienempiä ei pörssissä juuri ole.
Se, mikä itselläni kiinnitti huomiota oli kurssilaskun pysähtyminen noin vuotta ennen ja ehkä jopa pienoiseen nousuun kääntyminen. Laskun pysähtymiseen monesti riittää se, että tappio ei enää kasva tai ei ainakaan kiihdy. Tuloksen ei siis tarvitse edes nousta vielä plussalle, kun kurssissa lasku päättyy.
Pääargumenttina yhtiön seuraamiseen ja lopulta ostamiseen oli kuitenkin hopean hintakehitys ja tarina sen taustalla. Yhtiö oli työkalu, jolla ottaa kantaa hopea nousun puolesta.
Yhtiö oli velkainen (ja on edelleen) ja sitä oli pääomitettu vuosien varrella useaan otteeseen. Tämä on kaivosalalle hyvin tyypillinen kehitys. Ennen kuin kiveä päästään kunnolla kaivamaan, pitää maahan upottaa rahaa. Joku kaivosviisas on todennut: ”kaivosbisneksessä voi tehdä vuodessa miljardin, vaikeampaa on vain tietää minä vuonna”. Sotkamon taival kaivosyhtiönä ei ole mitenkään poikkeavan huono (tai hyvä, jos se päivä koittaa).
Pienyhtiöiden kanssa touhutessa tai minkä tahansa uuden ja ihmeellisen asian kanssa, tärkeintä on kyky sietää epävarmuutta. Tulevaa ei voi tietää tarkasti, vaan siihen liittyy aina yllätyksiä. Jos pystyy pienistä viitteistä aavistamaan mihin suuntaan ollaan jollain aikavälillä menossa, voi pärjätä. Varmuutta siitä ei ole ennen kuin on nimi lehdessä.
Monille homma tökkää siihen, että pitää pystyä etukäteen tarkasti laskemaan kaikki riskitekijät pois ja sen jälkeen ollaan valmiita lähtemään mukaan. Pörssissä siinä vaiheessa ollaan jo takamatkalla.
Tulevaisuuden ennustamisesta muuten. Jos joku antaa liian tarkalta ja yksityiskohtaiselta vaikuttavan ennusteen, kehotan olemaan erittäin skeptinen. Tulevaisuus on usvan peitossa kaikille ja se pitää vain hyväksyä.
