Inderesin kahvihuone (Osa 10)

Microsoft on onneksi keksinyt kaksi äärimmäisen tehokasta tuottavuustyökalua, joilla kuka tahansa saa nostettua oman työskentelytahtinsa moninkertaiseksi:


Täyttää sen oman kalenterin kuukausiksi etukäteen aina kun tulee uusia projekteja ja kieltäytyy kaikista aikavamppyyrien spontaaneista Teams-kutsuista, niin mitään ongelmaa ei ole. Haasteeksi tulee tietenkin se, että meillä on työelämä täynnä miellyttämishaluisia konfliktia pelkääviä asiantuntijoita, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta omasta kalenteristaan ja ajattelevan työelämän olevan kuin koulu tai armeija, jossa joku ulkopuolinen taho laatii lukujärjestyksen. Kunnioitusta omalla ajalleen saa vasta sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran sanoo auktoriteetille Ei, en tule. Sillä ei ole väliä, että onko auktoriteetti asiakas, lähiesimies tai toimitusjohtaja. Jos et kykene sanomaan ei, olet reaalimaailman NPC ja silloin on ihan oikein, että vastuuta kantavat tahot hyödyntävät tilanteen ja bookkaavat sun kalenterin täyteen.

30 tykkäystä

IT-alan aivotyöstä itselläni on kokemus eräästä aiemmasta paikasta, jossa olin jälleen ulkopuolisena talossa mutta talo oli pienehkö ja siten kaikki vastuu itsellä. Varsinaisesti työaikaa ei ollut eikä sitä kukaan seurannut. Niinpä huomasin usein päivien täyttyessä palavereista ja joka ainon välin täyttäessäni varsinaisen työn tekemisellä että usein saatoin ratkoa jotain hankalaa ongelmaa parikin päivää ja lopulta kun savu vain tuli korvista eikä mikään tuntunut onnistuvan…lähdin vain pois omalta toimistoltani. Uimaan, pulkkamäkeen, ihan mihin vaan. Joskus lähdin ajamaan autolla sivuteitä pimeässä illalla. Sitten kun menin suihkuun niin ajatus luisti ja koko homma ratkesi saman tien. Tai heräsin yöllä ja yhtäkkiä kaikki oli selvää. Sitten vain aamulla kirkkailla aivoilla homman kimppuun ennen kuin kukaan muu ehti häiritä (joskus jo neljältä). Puoli tuntia ja homma oli niin pitkällä että kaikki hankalat jutut oli jo valmiit, pikku viimeistelyä vaan ja detaljit kuntoon.

15 tykkäystä

Tässä on tviitti siitä, miten eri maiden pörssit ovat keskittyneet.

Tšekissä, Unkarissa ja Uudessa-Seelannissa viisi suurinta yritystä ylittävät 90 prosenttia kokonaismarkkina-arvosta. :smiling_face_with_sunglasses:

https://x.com/KobeissiLetter/status/1997365169735798877


5 tykkäystä

Miten ajattelit että tää ein sanominen näkyy palkkakehityksessä?

1 tykkäys

Organisaatioissa joissa aidosti odotetaan kovapalkkaiselta asiantuntijalta vähän itseohjautuvuuttakin, tämä ei ole ongelma.

Jos ei satu tuommoisessa organisaatiossa työskentelemään niin ehkäpä vielä parempi. Helposti juurtuvakin kaveri saa ponnetta vaihtoon ja vaihtamalla palkkakehityskin on monesti jyrkempää.

Palavereista saa kyllä hyvin johdetuissa paikoissa kieltäytyä ja niistä tulee (ei saa, tulee) omin tuumin poistua jos näkee ettei omaa panosta tarvita. Kaikkialla tämä ei toki varmasti näin ole.

6 tykkäystä

Jep. Tässä kaikessa on oletuksena, että kyseinen asiantuntija on jo oikeasti niin kiireinne, että ei kerkeä siihen mihin kysytään. Eli tottakai voi sanoa “Ei” jos on oikeasti niin kiireinen ettei kerkeä kyseistä asiaa tekemään. Se, että sanoo “Ei” jotta jää aikaa viihtyä työssä on tuskin mahdollista.

Nooh, itse muotoilisin niin että asiantuntijalla on tuottavampaakin tekemistä, kiireellisyys viittaa paukkuviin deadlineihin joka ei IMO ole tässä vaatimus. Pohjimmiltaan kyse on vain priorisoinnista, josta osa lankeaa asiantuntijan vastuulle.

Se ettei huvita ei ole kyllä hyvä peruste paliksista tai muista työsuoritteista kieltäytymiseen, tämä lienee selvää. :grin:

2 tykkäystä

Joo. Tää kokonaisuus on sinänsä mun mielestä vähän sekava sotku sinällään. Itsestä tuntuu että todellisuudessa muuhun ei ole asiantuntijall mahdollisuus kuin tunnollisen kiireiseen työhön. Itsellähän on tilanne se, että kirjaan ylös jokaisen tauon jota pidän, minuutilleen, ja teen vastaavasti toisesta päästä pidemmän päivän niin että teen nuo pitämäni tauot. minulla ei ole juuri vapaa-ajalle enjergiaa muuhun kuin lepäämiseen tai johonkin ihan pikaiseen asian hoitoon. Mutta aiemmin kun en pidentänyt päivää noiden iltalehtien luku taukojeni verran, niin esimiehet oli kimpussani kuin herhiläiset. Työn priorisoinnista en osaa sanoa mitään sen järkevämpää. Eikö se työn priorisointi todellisuudessa ole kaikille selvää vai enkö itse käsitä jotain oleellista. Eli tehdään se mikä on kiireisintä tai tärkeintä ensin, ja koitetaan selviytyä muiden sotkujen kanssa samalla.

1 tykkäys

En ala tämän enempää tukottamaan kahvihuonetta, mutta kuulostaa siltä että vaihtamalla paranee (ehkä). Suomessakin on organisaatioita ja työympäristöjä laidasta laitaan. Tsemppiä.

3 tykkäystä

6-7 projektia + linjatyötä on varma merkki työnorganisoinnin olevan huonosti johdettua. Nimimerkillä +7 projektin asiantuntija🙃. Itse pyrin tekemään priorisointia minkä pystyn. Maanantaisin aina kirjaan ylös konkreettiset tehtävät jotka aioin viikon aikana tehdä, sekä kirjaan mitä sain viime viikolla tehtyä. Yleensä 1-2 eri projektiin liittyvää tehtävää. Sen lisäksi kaikki sälä ja tulipalot jotka nousee esille viikon aikana. Tällä systeemillä saan ainakin jotain aikaiseksi, eikä mikään projekti (yleensä) jää omalta osalta heitteille.

Tämä systeemi hajoaa kyllä käsiin kun johonkin projektiin pitää yllättäen panostaa 3 päivää viikossa viikkojen ajan. Tai useammalla projektilla on samanaikaisesti aikakriittisiä tarpeita päällekkäin. Mutta itse ainakin ajattelen niin, ettei työnorganisointi isossa kuvassa ole asiantuntijan murhe. Jos kokee hommia olevan 110% suu auki esimiehen suuntaan: Mitä priorisoidaan?

Nuo on kyllä erinomaisia havaintoja taukojen pitämisen ja töihin etäisyyden ottamisen olevan tärkeitä aivotyön tuottavuuden kannalta. Paradoksaalisesti tekemällä vähemmän todennäköisesti nostettaan aivotyön tuottavuutta. Aivot ovat outo kone.

10 tykkäystä

Kuulostaisi hurjalta kirjata tauotkin ylös minuutilleen. Moni meistä voisi kokea rentoutumisen vaikeaksi, mikäli takaraivossa olisi ajatus, että jokainen hetki pitäisi maksaa takaisin loppupäästä. Tuollaistahan se tietysti valitettavasti on duunariammateissa ja tehtaan linjastossa, mutta toimistohommissa on toimistosäännöt.

Ihminen kun ei ole mikään kone, joka pystyy tekemään täyden päivän tasalaatuista suoritetta päivästä toiseen, vaan joskus pitää ottaa enemmän taukoja, lähteä kävelylle tai muuten vain vaihtaa työskentelytapoja, jotta aivot pysyvät toimintakuntoisina. Kun muuttaa asenteen, niin ‘taukoilu’ muuttuu ajantuhlauksesta oleelliseksi osaksi tehokasta työskentelyä ja sille palautumiselle pitää kellottaa riittävästi aikaa kalenterista.

Omasta mielestä työpäivästä ainakin 2 tuntia pitäisi olla sellaista joustoaikaa, mitä ei ole etukäteen allokoitu millekään työtehtävälle, jotta toimintakyky säilyisi hyvänä vuodesta toiseen ja jäisi aikaa esimerkiksi retrospektiiville, fundeeraamiselle ja omien työskentelytapojen jatkuvalle kehittämiselle. Työelämä kun ei ole sprintti vaan maratoni, joten yksittäiset projektit tai asiakkaat harvoin ovat kovin oleellisia isossa kuvassa.

Lähtökohtaisesti pitäisi vaikuttaa positiivisesti, koska vain epätoivoisimmilla ja matalimman lisäarvon työntekijöillä ei ole varaa sanoa selektiivisesti ei paskahommille ja ajantuhlaukselle. Kovasta työstä palkitaan vain lasten satukirjoissa ja pappien puheissa. Saat sen verran palkkaa, mitä kykenet neuvottelemaan, eikä sinne työelämän ylempään portaaseen haluta mitään työmuurahaisia, vaan johtoainesta. Ei kukaan muu arvosta sinua, ellet ensin kykene arvostamaan itseäsi.

Ei:n sanomiselle ja omanarvon tunnistamiselle on saatavilla kursseja netissä, koska kyseessä on hyvin yleinen ongelma työelämässä ja parisuhteissa. Sarasvuolle kuuntelusuositus:

22 tykkäystä

Tässä on tviitti koskien yhdysvaltalaisten small-kappien epsiodotuksia ensi vuodelle, laitoin myös tviittii tullen vastauksen. Russeli lähtee ens vuonna kuin hauki rannasta.

https://x.com/JeremyDSchwartz/status/1997345024170680509


https://x.com/JeremyDSchwartz/status/1997345024170680509

4 tykkäystä

Tjoo. Kuitenkin näin omassa työsuhteessani on, että taukojen pito ominpäin tietää negatiivisia seurauksia. Voin tietysti olla niin loppuunpalanut etten ymmärrä mitä todellisuudessa tapahtuu.

Sehän on sanomattakin selvää että työt onnistuu palautuneena paremmin. Suuri haaste on tuossa, että pystyy palautumaan seuraavaan työpäivään edes välttävästi. Käytännössähän seuraavaan työpäivään palautuminen vaatii konkreettista työn välttelyä. Sehän siinä onkin hankalaa, että NHL pelaajat esimerkiksi pelaavat kolmen päivän välein, he kerkeävät otteluiden välillä toipumaan kierroksien aiheuttamasta unettomuudesta ja hermoston kireydestä. Viittä päivää toimistossa työtä tekevä ei kerkeä toipumaan ylikierroksista päivien välillä.

Tuo Ei:n sanominen on jännä juttu, että miten sillä ei aiheuttaisi riitaa. Jos ei se onnistu luontevasti, kuten usein kohdallani on ollut, niin käytännössä se varmaan kertoo juuri omasta loppuunpalamisestani ja näköalattomuudesta (Teen opinnäytetyötä vapaa-ajalla töiden lisäksi). Ihmettelenkin välillä miten jotkut jaksaa riidellä, olla hädissään pikkujutuista, ja väittää pomoille vastaan, mutta todennäköisesti ne ihmiset on vielä sen verran energisiä että niiden suhteellisuudentaju toimii. En voi niinkun summanmutikassa ruveta töistä tässä tilassa kieltäytymään, ja juuri se että olen uupunut vaikuttaa myös siihen, että omien rajojen asettaminen vaatii energiaa, mutta kun energiaa ei ole, niin ei jaksa rajojaankaan pitää :slight_smile:

Pelkkä uupunut olemukseni aiheuttaa itseasiassa projekteissa riitoja hankalimpien ihmisten kanssa. Tai no riidat ovat yksipuolisia, en missään nimessä puolustaudu koska olen aiheuttanut riidan omalla uupumuksesta johtuvalla alisuorittamisellani, niin senhän tietää ettei siitä seuraisi nyt sitä toivottua tervettä rajojen asettamista, vaan turhaa agressiota.

Näissä tilanteissa missä olen joutunut agression kohteeksi on sellainen tilanne että heti kun jokin puhelu, tai kahdenkeskinen palaveri on ollut, pitää olla kartalla mitä tapahtuu. Tai olen vaikka soittanut projektihenkilöllle huolimattomasti valmistautuneena, ja hän on ärsyyntynyt siitä ja on hyökännyt sitten aika kovaakin agressiivisesti käskyttäen. En niitä kohtaamisia ole jäänyt pelkäämään tai suuttumaan niistä, mutta tuollaiset tilanteet aiheuttaa kyseisessä työsuhteessa ollessa sen, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin vaikuttaa omaan käytökseen, yrittää nimenomaan tunnollisuudella rakentaa oman tekemisen järjestelmä sellaiseksi ettei aiheuta vastaavaa jatkossa. Joskus voi toki käydä niin, että ajan myötä unohtaa nämä agressiot ja hieman rentoutuu, mutta juuri silloin joutuu kovimman agression kohteeksi kun laskee suojauksensa, se jos mikä ärsyttää joitain tahoja, jos on huolimattoman ja rennon oloinen kesken työtehtävien. Näin se vaan menee :slight_smile:

Eli itselläni osin koko tässä rajojen asettamisen sotkussa on kyse opinnäytetyön tekemisen aiheuttamasta uupumuksesta, kun osa vapaa-ajan virkistäytymisajasta menee sen kanssa energiaa kuluttaen. En ole valitettavasti sellaisessa organisaatiossa joka laajemmin tukisi pitkällä tähtäimellä työntekijöitä siten että opinnäytetyölle saisi reilusti tunteja työajalla. Tuollaista työtä ei nyt voi hutkaista vain valmiiksi tuosta vain jossain parissa päivässä. Pari päivää menee heittämällä pelkkään byrokratiaan ja rakenteeseen opparissa.

6 tykkäystä

Tästä samaa mieltä, tulee nykyään öisin kolmelta herättyä automaattisesti “vessareissulle”:grinning_face_with_smiling_eyes:

2 tykkäystä

Meinasin jättää kommentoimatta kun toivoin että @Pohjolan_Eka kommentoi tähän asiaan. Ekalta hyvät kommentit, jotka suosittelen lukemaan ajatuksella.@jjige kirjoitus myös asiaa.

Suosittelen etsimään ulos pääsyn tilanteestasi. Sellaisen muutoksen johon olet tyytyväinen. Sitten vain katse tavoitteeseen ja menoksi. Muutos vaati itsekkyyttä, sitä ei kannata pelätä. Ehkä nykyinen työsi ei sovi sinulle. Sinulle voi löytyä jokin toinen työ jossa pääset tekemään töitä sinulle sopivalla tyylillä.

Kuvailemasi tilanne vaikuttaa sellaiselle, jossa työpsykologin palveluista voi olla hyötyä. Mailan puristaminen ja ylenpalttinen mielyttäminen ei tuota mitään hyvää asiantuntija tehtävissä. Valitettavasti tulet työelämässä hyväksikäytetyksi jos itse sen sallit. #tervettäitsekkyyttä

17 tykkäystä

Ei ole tietenkään mitä yhtä ja ainoaa tapaa, työnantajaa eikä tehtävää, johon sama ohje/lähestyminen aina sopisi, mutta mutkia suoriksi ajatellen.

  1. Nuorempana kannattaa vähän purra huulta ja “tehdä sitä paskaa” ihan kauheemmin valittamatta joka jutusta. Omat mielipiteet ja ehdotukset miten asioita voisi yleisesti ja omasta puolesta kehittää, kannattaa tietenkin sanoa ääneen.
  2. Kun on todistanut jo vähän, että tuottaa arvoa työnantajalle, niin paino noissa mielipiteissä kasvaa työnantajankin näkökulmasta, koska silloinhan niiden kuunteleminen tukee molempia.
  3. Sitten kun työnantajakin tietää, että parhaan lisäarvon tuotat tekemällä niitä juttuja joissa olet hyvä, ja luottaa että osaat itse arvioida ainakin osan mitä ja miten kysymyksissä, niin taas liikkumavara kasvaa.

Silti töissä tulee hankalia tilanteita, ja ihmissuhde- ja kommunikaatiotaidot on vähintään yhtä tärkeitä monessa hommassa kuin oman työn asiantuntemus. Niitäkin kyllä oppii vuosien varrella, ja mustan ja valkosen lisäks paljastuu se harmaa todellisuus, jota suurin osa työstä kuitenkin on.

Itsestään selvyyksiä, mutta sitten taas samojen asioiden parissa siellä vuodesta toiseen kuitenkin painitaan, kun sivusta seuraa.

8 tykkäystä

Itse teen työkseni ns. vanhemman asiantuntijan työtä lähinnä oikeudellisen riskienhallinnan ja mahdollistamisen sektorilla. Osa keisseistä on melko vaativia.

Kun siirryttiin etätyökulttuuriin, ajattelin aluksi, että tämähän on mahtavaa ja tuo lisää omaakin aikaa arkeen, kun ei tarvitse käyttää aikaresurssia työmatkoihin ja kokouspaikkoihin siirtymisiin. Tehokkuuden kannalta tyhjänpäiväinen sosiaalinen höpöttelykin jää vähemmäksi.

Tosiasiahan on, että valtaosa etäilijöistä on varmaanhuomannut, että työmäärä on kasvanut ja työpäivät on yhtä suorittamista ilman taukoja. Tässä yhtälössä on ilmeinen vaara palaa loppuun. Teoriassa saa paljon enemmän aikaiseksi kuin lähitöissä, mutta vaikea sanoa mihin tämä kokonaisuutena johtaa.

Itse olen nykyään iloinen, kun kokouskutsussa lukee “lähitapaaminen paikan päällä”. Pääsee vähän tuulettumaan ja juttelemaan ihan oikeiden ihmisten kanssa. Toki siinä samalla hukkaa yleensä tehokasta tuotantoaikaa, mutta kaikella on hintansa.

15 tykkäystä

En ihan koko ketjua ehtinyt lukemaan, mutta työterveyteen ja esimieheen yhteyttä. Jos poltat kynttilää molemmista päistä ja tunnet jo nyt olevasi uupunut niin ei tilanne tuosta parane. Jaksamisen kanssa ei tule leikkiä. Omakohtaistakin kokemusta löytyy.

Ja firmaa vaan vaihtoon, jos ei muu auta.

8 tykkäystä

Siellä ajaa Mr Tokmanni. Kuusi on muuten ostettu Tokmannilta. Todella tuuhea kuusi todella edullisesti. Paras hinta-laatusuhde ihan varmasti mitä pääkaupunkiseudulla ainakin on. Taisin maksaa 17€ (mobiilikuponki) ja tuosta yksilöstä olisi voinut joku maksaa 80€ toiselta myyjältä ostettuna. Väitän että parempi kuin naapurin metsästä varastaminen, sillä laatu on paljon parempi vaikka ilmainen onkin edullinen.

Edit: Ei mennyt kauan että tämä huomattiin. Sai ainakin vielä jäädä roikkumaan.

15 tykkäystä

Tässä ketjussa olikin niin paljon jo keskustelua etätyöstä ja sen ongelmista, mutta lisäisin vielä tähän sen, että jotkut firmat ovat aidosti vain ihan paskoja.

Kun on yksilönä puhunut esimiehelleen tai (minun tapauksessani) ihan ylimmälle johdolle vuosikausia ja toistuvasti ns. systeemisistä ongelmista, jotka tekevät työstä tehotonta ja kuormittavaa, niin jos mikään määrä puhumista tai ratkaisuehdotuksia ei vaikuta mihinkään, vaihtaisin firmaa. Tämä pätee ihan jokaiseen, joka haluaa säilyttää mielenterveytensä. Siihen on syynsä, miksi sanotaan, että firman kulttuuri syö strategioita aamupalaksi. Se kertoo juuri siitä, että firma on kuin kuminauha: se haluaa aina palata alkuperäiseen asentoonsa ja vaatii hitonmoista voimaa vetää se eri asentoon.

Eli, jos huomaatte firman johdon ja toimintakulttuurin olevan surkea, eikä teitä kuunnella sen korjaamisissa, niin katsokaa toisia töitä. Se firma ei siitä muutu, vaikka itse jäisit sairaslomalle jaksamisen takia. Nyt juuri taloudessa menee huonosti ja esim. IT-alan paikat on kiven alla, mutta aurinko paistaa taas ja työvoiman liikkuvuudessa toivottavasti voittaa ne firmat, jotka pitävät työntekijöitään kaikista tärkeimpinä.

22 tykkäystä