Hieno provo taas Pohjolan_Ekalta 
Lääketiede on sekoitus biologiaa, humanismia, psykologiaa, luonnontieteitä jne. Tutkimuksilla voi olla myös negatiivisia seurauksia, ei pelkästään positiivisia. Tietääkö Pohjolan_Eka miten viitearvot muodostuu? Jos otat verikokeita niin 5% on aina viitearvojen ulkopuolella. Ei se tarkoita, että on sairas jos arvo on viitearvon ulkopuolella.
Entä sitten jos kuvaat kaikki ihmiset rtg-kuvilla tai CT-kuvalla vaikka viiden vuoden välein. Syöpiä tulee aika runsaasti lisää väestöllisesti, ei välttämättä yksittäiselle yksilölle osu se syöpä, mutta väestötasolla.
Otetaan yksi esimerkki. Pertti käy kokovartalomagneetissa ja maksaa siitä Kimalaiselle 250e. Radiologi (tai tekoäly?) tutkii kuvan ja siellä näkyy nivusessa imusolmukkeessa laajentumaa. Normaali imusolmukkeen paksuus on 2cm, mutta Pertillä se on 2.2cm. Pertillä on krooniset jalkaturvotukset ja hoitamaton säärihaava. Pertti lähetetään seurantaan vuosittain kuvattavaksi imusolmukkeen takia, koska Pohjolan_Ekan mielestä sitä pitää tutkia ja kerätä dataa. Kustannukset kertyy jatkuvasti. Lopulta 5v kuluttua imusolmuke on nyt 2.17cm. Pitäisikö edetä koepalan ottoon? Olisiko alunperin pitänyt hoitaa se jalkaturvotus ja säärihaavat. Noh, en tiedä oliko tämä hirveän hyvä esimerkki, mutta kyllä lääkärin pitää käyttää harkintaa, mitä tutkimuksia tekee ja mikä on oleellista.
”lääkäripuolella usein toivotaan ettei mitään edullisia tutkimuksia ja tiedonkeruuta tehtäisi ennen kuin oireet ovat niin vakavia ettei niitä voi enää sivuuttaa.”
Missä näin on toivottu? Kuka on toivonut? Itse ainakin toivon, että olisi käytettävissä relevantti määrä tietoa, että voin tehdä tarvittavat johtopäätökset potilaan kohdalla.
“Suomessa ei kuitenkaan ihmiselle tehdä säännöllisesti verikokeita tai röntgenkuvauksia tai muuta teollisuudessa tavanomaista testausta, ellei hän itse hakeudu maksajaksi.”
Suomessa tehdään esim. seulontamammografioita (eli rtg-kuvaus) vuosittain kymmenille tuhansille. Verikokeita otetaan myös säännöllisesti, toki vähän riippuen tarpeesta, mutta yleensä nuorilta ja perusterveiltä ei oteta. Esim. minulta ei ole otettu työterveydessä ainakaan viiteen vuoteen labraa. Ehkä sitä voisi nuoriltakin hieman tiheämmin ottaa jotain labraa, ilman oireitakin.
”Tämä nurinkurinen sairauskeskeinen ajattelutapa lienee eräs syistä, että miksi terveydenhoitojärjestelmämme on niin tehoton. Jos diplomi-insinööri olisi suunnitellut tämän järjestelmän, niin kaikilta kansalaisilta pyrittäisiin automaattisesti tutkimaan heti syntymän jälkeen geenit, sekä fyysinen ja henkinen tila säännöllisesti koko elämän ajan ja tämä tieto kerättäisiin talteen seurattavaksi, liittyi siihen sairautta tai ei.”
Neuvolaseurantaa tehdään syntymän jälkeen aika tiheästi. Lääkärillä on käynti ainakin 2vko, 4kk, 8kk, 18kk ja 4v iässä. Kouluterveydenhuollossa lääkärillä on käynti 1. luokalla, 5. luokalla ja 8. luokalla. Lisäksi miehillä kutsuntatarkastus. Tähän päälle vielä lukuisat terveydenhoitajan käynnit. Fyysistä ja henkistä tilaa arvioidaan. Itse olen tehnyt kouluterveydenhuoltoa pari vuotta, oma “mutu” oli, että 80% ajasta lääkärikäyntiä ei välttämättä olisi tarvinnut. Terveydenhoitajan tekemä arvio olisi riittänyt. Lainsäädäntö vaatii kuitenkin lääkärintarkastuksen.
Diplomi-insinööri voi varmaan auttaa suunnittelussa, mutta kannattaako diplomi-insinöörin päättää mitä tutkitaan ja milloin. Entä jos diplomi-insinööri ottaa vastaan potilaan, jolla on hengenahdistusta kohtauksellisesti. Ikää 13v ja koulussa kiusataan. Varmaan kuvataan sitten RÖNKTENILLÄ keuhkot ja varjoaineen kera? Vai voiko kiusaaminen aiheuttaa jotain oiretta?
Ehkä hieman meni hermot tuohon P1 postaukseen. Ehkä provo sitten osui ja upposi 
. Varmasti kehitettävää on, mutta kultainen keskitie tai joku vastaava täytynee löytää.
