Microsoftia ja vastaavia 90-luvulla salkun pohjaksi. Oishan se, oishan se… 
Mutta joo, oletetaan kun sijoittamisesta puhutaan aikuisiällä että jossain on oltu töissä x-vuotta. Matalapalkkahommaakin vaikka sattuisi olemaan niin antaahan sekin ruohonjuuritasosta tietotaitoa kyseisestä alasta kuitennii. Ei ne “menetetyt” vuodet ihan harakoille oo menny siinäkään mielessä.
Aamun verenpaineet kattoon tämän jutun kommenttiosiosta! 
Itse myös taisin aloittaa aika lailla noilla ikävuosilla, ehkä vuoden aiemmin. Ja tästä kuuluu kiitos jollekin Nordean myyjälle, joka soitti minulle ja suositteli hankkimaan rahastotuotteita kun minulla makasi n. 20 kiloa tilillä rahaa. Vakuutuin puheista, ja uskalsin laittaa jokusen tonnin johonkin vähäriskisipään (korot 75% / osakkeet 25%) rahastoon. Seurailin sitten ahkerasti kursseja, ja kun alko vihertämään, niin se oli sitten menoa. Aika nopeasti tuli luovuttua kyseisestä rahastosta kun huomasi, että muut instrumentit tuottavat vielä huomattavasti enemmän.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä olisi ollut reaktio, jos olisi joku isompi lasku tullut markkinoilla.
Tämän huiputkin ovat mielettömät ja kyllähän tämä Pydi kiertää radankin nopsaan.
3000 hevosvoiman BYD Yangwang U9 Xtreme 02 on juuri noussut eliittiluokkaan virallisella Nürburgring Nordschleife -kierrosajalla 6 minuuttia 59,157 sekuntia. Se tekee siitä yhden nopeimmista sähkösuperautoista, jotka ovat koskaan valloittaneet Vihreän Helvetin.
Neljällä tehokkaalla sähkömoottorilla ja edistyneellä aerodynamiikalla varustettu U9 Xtreme 02 on enemmän kuin pelkkää raakaa voimaa. Sen tarkka suunnittelu, vakaus äärimmäisissä nopeuksissa ja kyky hallita Nürburgringin mutkia ja käännöksiä todistavat, että sähköautojen suorituskyky on saavuttanut uuden tason.
Tämä saavutus tulee heti sen jälkeen, kun U9 saavutti henkeäsalpaavan huippunopeuden 496,22 km/h, osoittaen, että BYD:n insinööritaito rikkoo rajoja joka suuntaan. Suoranopeudesta radan hallintaan U9 Xtreme 02 määrittelee uudelleen, mitä sähköautot voivat tehdä.
Minulla hieman vastaava sijoitustaipaleen alku. Kun nykyisen omistusasunnon hankin ASP-lainalla, niin OP:n konttorilla virkailija samalla ehdotti säästötilin muutaman sadan euron varojen muuttamista kalliiseen OP-maltillinen -rahastoon ja niinhän sitä tehtiinkin. Puoli vuotta tuosta, niin ostinkin jo mutuna ja lajiin tutustumattomana ensimmäiset osakkeeni, DNA:ta 50 kpl ja OP-maltillinen vaihtui Maailma Indeksi -rahastoon, johon menee varoja yhä joka kuukausi. Minulla ei aloittaessa maannut ylimääräistä rahaa tileillä oikeastaan yhtään, joten nollasta aloitin oman matkani, kun säästöjäkin oli vain muutamia satasia.
Olin tuolloin vielä niin pihalla koko hommasta, että lampsin kalkkistyyliin konttoriin avaamaan arvo-osuustilin ja pyysin virkailijalta, josko saisi minulle tuon 50 kpl ostotoimeksiannon tehtyä. 
Sitten sainkin oikeanlaiset opit, että kaikki sijoitus- ja pankkiasiat voi hoitaa verkkopankissa tai mobiilipankissa, loppu on historiaa, enkä ole konttorilla sen jälkeen käynyt kertaakaan. Tätä kirjoittaessa nettovarallisuus lähenee viidennes miljoonaa.
Olen monesti kauhistellut, millainen onnenkantamoinen oli että ylipäätänsä päädyin sijoittamisen pariin. Ilman uimahallin saunasta alkanutta sekavaa kaskadia olisin nytkin puilla paljailla stressaamassa työtilannettani ja kirjoittelemassa ylen sijoitusuutisten kommenttikenttiin miten markkinatalous pohjautuu lopulta aina työväenluokan riistoon.
Sijoittamisen perusteet pitäisi tasa-arvon nimissä olla pakollinen osa opetussuunnitelmaa, ettei lähipiirin ässäarpamentaliteetti pilaa kenenkään mahdollisuutta vaurastua.
Nämä ei olleet edes oikeasti huiput. Kiihtyi hyvin loppuun asti, mutta radan loppuminen tai renkaat yms. sai hölläämään kesken kaiken.
Itse olen jo pitkään sijoittanut säännöllisesti tuloistani. Aina olen ajatellut, että aloitin liian myöhään ja en laittanut rahojani oikeaan suuntaan, ja onpa kiusallista että olen kannustanut muita vaikka eihän minulla ole satojen tuhansien salkkuakaan.
Nyt olen viimeiset kaksi vuotta ollut tilanteessa, että ruuhkavuosien keskellä isomman asuntolainan ja muun muassa lasten harrastusten myötä rahaa ei meinaa jäädäkään säästöihin. Toki taloudessa kokonaisuudessaan jää, mutta henkilökohtainen salkku ei juuri kasva. Salkku kasvaa vain indeksien mukana ja pottia on jopa joutunut syömään remontteihin ja hankintoihin. Tämä on henkisesti ollut järkyttävää nuorena sitä ajatteli, että jos tulotaso olisi joskus nykyisenkaltainen niin sijottaisin 1500€ kuussa. Enpä tiennyt mitä eläminen voi maksaa.
Jotenkin selitän tämän olevan vain väliaikaista ja kerkeen sitten nelikymppisenä laittaa enemmän sivuun.
Luin 2 ensinmäistä kommenttia ja hajosin jo niihin 
Mitä useampi hoitaa talouttaan sijoittamalla, sitä enemmän tarvitaan arvonlisäystä tuotantoon. Se taas tarkoittaa huononnuksia tuottavaa työtä tekevien oloihin, kun tehostaminen toteutetaan automatisointia, robotiikkaa ja tekoälyä käyttäen sekä tietenkin työehtoja ja palkkoja heikentämällä. Tuloksena on yhteiskunta, jossa pieni osa on rikkaita omistajia ja suuri osa nälkäpalkalla työskenteleviä nykyajan orjia. Siinä välissä jo sukupuuttoon kuolleeseen keskiluokkaan yhä uskovia uraihmisiä, jotka keskittyvät rahan tekemisen yrittämiseen enemmän kuin perheen perustamiseen tai perusduuniin tyytymiseen, rukoillen rikkautta ja peläten putoamista duunareiksi, joita itse asiassa kuitenkin ovat. On nimittäin mahdoton ajatus, että kaikki voisivat rikastua sijoittamalla. Mutta elämiä meillä kaikilla on yksi. Kannattaa miettiä toisenkin kerran, miten sen haluaa käyttää ja mikä on oikeasti tärkeää. Ajatus siitä, että rahalla voi ostaa elämän, on kangastus jota kohti saa kulkea koko ikänsä ajatellen että ”sitten kun”.
Sijoittaminen ei ole oikotie vaurauteen vaan mekanismi, joka kanavoi nuorten kovalla työllä ansaitut rahat järjestelmään, joka perustuu riistoon, spekulointiin sekä eriarvoisuuden kasvattamiseen. Hyvä että suomalaisnuoret eivät ole lähteneet tähän sekoiluun yhtä huolimattomasti mukaan.
Minä innostuin sijoittamisesta, kun valmistumisen jälkeen pääsin ensi kertaa kunnon ansioille 2000-luvun alussa. 2008 finanssikriisi kuitenkin järkytti ja turhautti siinä määrin, että realisoin tappiot ja päätin, että “kerran täällä vain eletään”. Toki pientä kasaa pähkinöitä pidin sivussa ja sijoituksissa, mutta nekin tasaisin väliajoin tyhjentelin milloin vene-, auto- tai moottoripyörähankintoihin. Lapset harrastuksineen ja matkusteluineen myös kuluttivat aikas kivasti.
Nyt 5-kymppisenä on ohut tulevaisuushuoli herännyt ja olen pääosin 2020-luvun aikana saanut säästeltyä sellaisen mukavan pesämunan, että tulevaisuushuoli on hieman hälvennyt. Tavoitteena kasata 500-700 t€:n salkku ennen eläköitymistä ja tuossa vauhdissa hyvinkin nyt olen, jos ei merkittäviä yllätyksiä tapahdu henkilökohtaisessa tai maailman taloudessa.
Kyllä itseänikin hieman harmittaa, että 20 vuotta laitoin kaiken haisemaan. Laskeskelin, että hyvinkin voisi olla sellainen firetys-salkku nyt kasassa, jos en olisi elänyt hetkessä…
Siellä on taas kansan syvät rivit päässeet kertomaan "totuuksia” sijoittamisesta. Kommenteissa kerrotaan, miten kaikki voi mennä, ja kuinka sijoittaminen heikentää työntekijöiden oloja, kuinka sijoittaminen on riistoa, kuinka ei ole varaa sijoittaa, kuinka sijoitus ei ole tuottavaa työtä, kuinka sijoittaminen on muiden kustannuksella rikastumista, kuinka eurolla kuukaudessa ei voikaan rikastua, kuinka sijoitusuutisointi on Kokoomuksen agendan ruokkimista, kuinka sijoittamisen suosion kasvu tarkoittaakin että raha keskittyy pienemmälle joukolle jne.
Ai että, sääli että kommentointi on päättynyt. Mutta vähän taas meni usko ihmisyyteen. Voi jeesus että ihmiset voivat olla kuutamolla.
Alla olevan tviittaaja kertoo, miten kulta ja hopea ovat tänä vuonna nousseet hurjasti S&P 500:aan verrattuna – jopa keskellä vahvaa pörssirallia.
Se hänen mukaansa kertoo siitä, että luottamus fiat-valuuttoihin horjuu, kun velka, rahan painaminen ja tekoälykilpa USA:n ja Kiinan välillä kiihtyvät.
Noiden lisäksi jne.- osastoon kuului myös kommentit/ suositukset “matalakuluisista indeksirahastoista“.
Mitälie ponzihimmeleitä nekin, kaiken näköistä säätäjää täässäkin maassa kutsuu itseään sijoittajaksi 
Erittäin hyvin sanottu siellä perällä.
Nimim. “Mul ei o saunaa“
Olen itsekin harmitellut samaa. Mutta päädyin lopulta siihen, että parempi harmitella tätä näin päin kuin elämätöntä elämää rahakasan päällä istuen. Nyt kun hyvät muistot (tai miten sitä “elettyä elämää” kukin arvottaa) on saatu, se rahakasan kerääminen on silti mahdollista. Toisinpäin huomattavasti harvinaisempaa. Vai kuinka monta hurjasti bilettävää moottoripyörillä huristelevaa entistä saituria tunnette? Minun kokemukseni mukaan saituus on hautaan asti vievä sairaus.
Kiitos @JuhaR päivän nauruista. Harmi vain että juuri ennen kun luin tämän lauseen olin ehtinyt ottaa läheisessä lounasravintolassa hörpyn kahvia suuhuni. Jostain syystä repesin tälle niin pahasti että kahvit pärskähti pitkin pöytää.
https://x.com/epictrades1/status/1978271102926209376
Tämä ei pääty hyvin, Volatility Sharesin hakemat uudet 5x yksittäisten osakkeiden ETF:t
5x AMD ETF
5x AMZN ETF
5x
Monesti varoitellaan haksahtamasta jenkkien ns. hypeosakkeisiin, mutta oman sijoitusuran pahimmat pettymykset ovat tulleet kyllä länsinaapurista. Sen monien palstalaistenkin fanittamiin osakkeisiin satsatut rahat on tullut pistettyä kuin Iisakin kirkon rakennustöihin, lupauksia on, mutta valmista ei tule koskaan. Tai sitten voitot kuihtuvat ja osakkeen hinta laskee liki ikuisessa pulkkamäessä. Näihin voi. laskea esim.
Ruotsalaiset kasvuosakkeet, täi tervassa.
EDIT: Verrokiksi jenkkisalkku vuodessa +105%. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Ymmärrän pointtisi ja olen pitkälti samaa mieltä.
Ei se kauheasti mieltä lämmitä kun jotkut fart coinit on matkalla kuuhun vrs itse ostin tänään lisää Taaleria ~5 vuoden pohjakurssista. Taalerinkin liiketoiminta on vain kuulemma liian monimutkaista, kun siellä on kaksi liiketoiminta-aluetta, joten osake treidaa Inderesin ennusteilla EV/EBIT=4,1 ensi vuodelle. Näen oikein hyvin miksi Fart coin tai Bitcoin-vipu houkuttaa enemmän, jos vain vilkaisee mihin suuntaan hinta on liikkunut.
Mutta mielestäni mielenkiintoista, että otit länsinaapureiden pettymyksiä aiheuttavaan hype-osakkeiden listaan mukaan Evolutionin. Evolution kuitenkin palauttaa omistajilleen satoja miljoonia euroja
Jos liikevaihto kasvaa voimakkaasti ja EBITDA marginaalit ovat tasaisesti melkein 70, niin en ehkä luokittelisi miksikään meemi-osakkeeksi
Kolmekymppisenä leskeytyneenä, kokemusasiantuntijana, ei yhtään harmita, että on elänyt ja käyttänyt rahaa kokemuksiin ja kokemuksia mahdollistaviin laitteisiin yms. Kuinka moni säästää eläkkeelle näkemättä sitä päivää koskaan? Tai kuinka moni on eläkeikään päässeenä siinä kunnossa että voi vielä ottaa kaiken irti elämästä?
Saatika sitten tuo, että saituudesta on tullut pysyvä elämäntapa. Tunnen monta ikäihmistä jotka on hyvin varakkaita, mutta elävät silti yhä säästäen kaikessa missä voi.
Sijoittaminen on itselle nykyhetken ja toki myös tulevaisuuden turvaamista, mutta ehkä ei koskaan kannata suunnitella elämäänsä niin että “sitten kun…”
