Siä ois komiat revontulet parasta aikaa, jos kiinnostaa. Näkyy jopa kaupungin valosaasteista huolimatta.
Ja jos reposet enemmän kiinnostaa, niin kannattaa ladata Play Kaupasta Aurora app ja laittaa siihen hälyt päälle. Piippaa aina kun on mahikset nähä.
Tulin pistämään mökkiä talviteloille, ja tsekkaamaan muuttolinnut.
Bonuksena nuo revontulet pilkkopimeällä järvellä
Revontuliin liittyen. Tämä oli tosi mielenkiintoinen dokkari. Veikkaavat että on hyvin mahdollista että meidän elinaikanamme saadaan kokea aika jänniä aikoja, kun sänköt häviävät pohjolasta päivisi, tai jopa viikoiksi.
Voimakas aurinkomyrsky iskee Maahan. Mitä tapahtuu, kun sähköt katkeavat ja satelliitit lakkaavat toimimasta? Voiko siitä seurata myös jotain hyvää?
Missä Vartti? Aamukahvi on jo keitettynä 
Tässä päivän Vartti! 
Käsittelin ulkomaille sijoittamista, mistä minulla on muutama ajatus jaettavana.
Tärkein etu ulkomaille hajauttamisessa on osakepoimijalle verkkojen suurentuminen: jos etsii osakkeita 40 000 eikä alle 200 yhtiön listasta (suomalaiset listafirmat), todennäköisesti deittihengessä löytää itselleen sopivampia osakkeita.
Sen lisäksi se tuo perspektiiviä. Suomalaiset konepajat näyttävät hyviltä, mutta katsokaapa ruotsalaisia. Tai jos haluaa omistaa teknologiaa, ehkä Amerikka tarjoaa siihen laajemman tarjooman kuin Suomi.
Kolmanneksi, mielestäni kotikenttäetu on usein harhaa. Suomessa on vain vähän kuluttajayhtiöitä ja sijoittajilla on taipumus liioitella omia havaintojaan ja yleistää liikaa. Täten illuusio “lyncheilyn” tuomasta edusta voi kääntyä nettonegatiiviseksi, koska se vääristää ajattelua! 
Nautinnollisia katseluhetkiä!
Mielestäni outoa, että ”ulkomaille sijoittamisesta” pitää erikseen kirjoittaa, ikäänkuin Suomen kokoisessa maassa nimenomaan se ei olisi default, ja pikkuruiset kotimaan markkinat jonkinlainen sivujuonne. Minulle ainakin itsestään selvää, että suurimmat indeksit (SP500) on se oletusarvoinen kohde, kuten miltei kaikkialla muuallakin maailmassa.
Monissa tapauksissa sijoittajia ja yhtiöitä auttaisi päätöksenteossa ns. “outside view” eli sen sijaan että pohditaan sijoituksia, investointeja ja projekteja niiden omista lähtökohdista, mietitäänkin mitä on keskimäärin tilastollisesti tapahtunut vastaavanlaiselle sijoitukselle yms.
Esim. Remedyn Firebreakin kanssa käsittääkseni pelialalla yleensä jo alusta flopannut peli äärimmäisen harvoin nousee jaloilleen. Poikkeuksia on, mutta… todennäköisyydet puhuvat sitä vastaan. Hienoa, että pörssiyhtiö uskaltaa ottaa riskiä mutta todennäköisyydet ovat isosti onnistumista vastaan, etenkin nyt.
Kokeilin eilen Firebreakia, kun latasin sen ja halusin asetukset kuntoon huomista pelisessiota varten Aten kanssa ja ensimaku oli… mmm!
Mielestäni minulla on tarjota siihen varmasti monelle mielenkiintoisia näkökulmia. Ja se mikä on sinulle itsestäänselvää, ei ole välttämättä samanlainen selvyys muille.
Osingoistakin porukka saa väännettyä joka vuosi juttua, vaikka ne ovat vuosisatoja vanha ilmiö.
Katso, paljonko suomalaisilla on jo rahaa tileillä - Ilta-Sanomat
Suomi-keskeisyyden lisäksi toinen ongelmamme on tässä. Julkisessa keskustelussa raha on edelleen joko tilillä tai sitten sitä kulutetaan. Jos rahaa on tilillä, (jutussakin) kysellään että mikset syö ravintolassa tai osta asuntoa. Miksi ei kysytä, että mikset halua varoillesi keskimäärin 6-8% vuosituottoa vaan tyydyt 0-2%:iin?
Sijoittamisen luulisi tulevan tuollaiseen juttuun itsestäänselvästi kuuluva kokonaisuus. Nyt tuossa mainitaan vain määräaikaistilit ja nekin vain lyhyesti.
Huom. suomalaisten kotitalouksien megasäästöt voi miettiä myös vastapainona melkein vastaavalle määrällä asuntolainaa ja muuta velkaa. Ja säästöt keskittyvät vanhempaan kansanosaan, jonka riskinottohalu- ja kyky on hieman eri sorttia kuin parikymppisten opintolainayolottajien kuten minä aikoinaan. ;-D
Olen siis sitä mieltä, että suomalaiset voisivat panostaa enemmän osakkeisiin mutta halusin nostaa tuon kokonaisuuden kannalta relevantin näkökulman myös tähän.
Kuvitelkaa eläköitymisen partaalla olevan Virpin, jolla on 100teur asuntolainaa, 10teur autolainaa, 40teur osakkeita ja 100teur käteistä korkotileillä. Virpin eläke ei ole ihmeellinen, ja itseasiassa asunnon arvo on enemmän laskemassa koska hän asuu pienen kaupungin kupeessa. Virpi haluaa turvaa, ei stressiä. Kuinka paljon Virpillä pitäisi olla osakkeita?
Jos katsotte suomalaisten velkaa, käteistä ja varoja Suomen Pankin ja tilastokeskuksen sivuilta, huomaatte että Virpi on suomalaiset kotitaloudet pähkinänkuoressa.
Virpillä ei pitäisi olla yhtään suoraa osaketta. Sen sijaan tuosta 100teur korkotilikokonaisuudesta voisi olla vaikkapa puolet world-etf:ssa tai jopa kahdessa eri tuotteessa. Virpi maksaisi pyöreästi arvioiden tällä liikkeellä asuntolainansa korot.
Mutta: Sijoitusastettahan (tai riskitasoa) suositellaan asteittain vähennettäväksi iän karttuessa juuri siitä syystä ettei pitkään kerrytetty työ menisi viime hetken romahduksella hukkaan, upsiden ollessa käytännössä olematon lyhyestä horisontista johtuen. Ja riippuuhan tuo tietysti siitäkin mitä Virpi haluaa eläkkeelle jäädessään alkaa harrastamaan, eli onko likviditeetti miten tärkeää.
Edit: Jos esimerkkitapaukseksi otetaan eläkeläis-Virpin sijaan Matti, putkimies-yrittäjä 40v joka tienaa vuodessa 100t€, harrastaa Thaimaan-matkoja ja alkoholinkäyttöä eikä sijoita “koska se on niin monimutkaista” niin mitä silloin pitäisi tehdä?
Kuvitelkaa eläköitymisen partaalla olevan Virpin, jolla on 100teur asuntolainaa, 10teur autolainaa, 40teur osakkeita ja 100teur käteistä korkotileillä
Moni varmaan miettii, että miksi (lähes) eläkeläisellä olisi vielä asuntolainaa, mutta luulen että tämä ei ole kovin harvinaista. Varsinainen asuntolaina on tyypillisesti kuitattu aikoja sitten, mutta nykyään ns. putkirempat ovat niin älyttömän kalliita, että sellaisen kohdalle osuessa tulee pienenkin helsinkiläiskaksion omistajalle helposti yli 100 ke rahoitusvastikkeita niskaan.
Minä odottamassa kaikkien Markkajänisten vastauksia.
Olet Verneri tältä osin myöhässä, koska sellainen on jo julkaistu. Mikään videotuotanto ei ikinä tule ylittämään tätä @SijoitusSeppo laatimaa dokumenttia ilmaisuvoimassaan vuoden 2021 pörssihuuman yleismeiningistä:
Väittäsin myös, että kaikki on niin hypervirittäytyneitä vahtimaan vuoden 2021 kuplamarkkinan toisintoa, että nykyisen kaltainen aivan tavallinen nousumarkkina jostain syystä herättää valtavasti kuplapuheita ympäri sijoituskenttää. Eihän se nyt kupla heti voi olla kun osakkeet vähän nousevat ja yrityksillä menee kaiken kaikkiaan aika hyvin. Katellaan sitä kuplamarkkinaa sit uusiksi kun Taylor Swift alkaa myydä kryptoapinoiden kuvia ja iso osa porukasta on sitä mieltä, että kyseessä on legitiimi vaihtoehtoinen sijoituskohde 
Minusta jo Chamathin paluu on hälyttävä merkki. Mutta olet myös oikeassa, eikä Chamathin paluu nyt tarkoita sitä etteikö oltaisi vasta rakettinousun alkuvaiheella. Edellisellä kierroksella hän ehti pystyttää kuusi SPACia.. Nyt vasta ensimmäinen menossa.
Näinhän tää yleensä tuntuu menevän. 2009 jälkeen jokainen rasahdus oli uusi finanssikriisi ja se huutelu kulminoitui eurokriisiin, jonka piti tuhota koko manner. Sitten kun sitä uutta jättiromahdusta ei koskaan tullutkaan ja eurokriisin turpakäräjistä toivuttiin, niin vastavoimat alkoivat huutelemaan ‘BTFD’, koska keskuspankit ovat keksineet pysyvän keinon estää pörssiromahdukset:
Tämä toimi, kunnes mentiin niin kovaan kuplaan, että vaikka kuinka laitettiin lisää ostopainetta, niin ‘the dip just keeps dipping’. Nyt ollaan jonkinlaisessa ‘Jokainen ATH on kupla’ -markkinassa:
Jos ei osannut pelätä riittävästi vuonna 2021, niin todennäköisesti ylireagoi nyt pelkäämällä liikaa vuonna 2025. Kyse kun on kalibrointivirheestä sijoittajanvaistoissa, jonka vuoksi antaa vallitsevan sentimentin vaikuttaa omaan sijoitusajatteluun liiallisesti. Nyt tarvitaan rohkeutta omistaa osakkeita sen sijaan, että pelaisi itsensä ulos tuotoista ja markkinoilta pelkästään kuplaa pelkäävän sentimentin vuoksi:
Alhainen syntyvyys johtuu nähdäkseni pääasiassa kolmesta tekijästä:
Nämä kaikki yhdessä aiheuttavat sen, että monen elämä “vakiintuu” riittävästi vasta kolmekymppisenä, mikä laskee keskimääräistä lapsilukua radikaalisti. Eli kyllä, taloudelliset tekijät ovat merkittävä syy alhaiseen syntyyyteen, mutta en usko että siihen voidaan julkisilla tuilla merkittävästi vaikuttaa. Jos syntyvyyttä oikeasti halutaan ylös, täytyy jollain keinoin puuttua opintojen kestoon, vauhdittaa työurien alkua ja ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia.
Ei sieltä mitään tule. Konferenssissa Hegseth valitti että on liikaa lihavia kenraaleja. Ja Trump naureskeli että kuka ei halua kuunnella voi kävellä ulos, mutta lähtee ura, ja natsat. Oli varmaan hilpeä tunnelma.
Trump vihaa henkilöitä ketkä palvelee maataan. Oranssi ei voi ymmärtää miksi kukaan antaisi kenellekään mitään, tai luopuisi mistään.
Tässä ollaan asian ytimessä. Suomessa on mielestäni outo olettamus, että yliopisto-opinnot tarkoittavat automaattisesti kandidaatti + maisteri kokonaisuutta. Se, että siellä yliopistolla pyöritään kandidaatiksi valmistuttua kaksi (usein jopa useampi vuosi enemmän, ml. allekirjoittanut…) ei tuota useimmille niin merkittävää lisäarvoa tulevalla työuralla, että sen tarvitsisi olla oletus. Monissa maissa on tapana, että yliopistossa valmistutaan kandiksi ja siitä lähdetään työelämään ja perustamaan perhettä. Maisterin tutkinto palataan suorittamaan jossain vaiheessa, jos kiinnostusta asiaan löytyy. Ei ole oletus.
Suomessa taas opiskelijat pidetään limbossa, jossa kandina yhtäältä olet jo omalla alallasi täysin pätevä (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta) siirtymään työelämään ja jättämään opiskelijaelämän taakse, mutta toisaalta et ole valmis siirtymään elämässä eteenpäin, koska se maisterin tutkinto puuttuu vielä takataskusta. Tämän takia työt ovat usein juurikin määräaikaisuuksia, tai sitten tyydytään osa-aikaduuneihin kaupan kassalla tms., kun alan töitä ei oikein osa-aikaisena tahdo löytyä.
Eipä siinä tosiaankaan ole ihme, ettei monelle tule mieleen perheen perustaminen tuollaisessa tilanteessa.
