Upea kello Ainoa asia mitä muuttaisin on se hammastahnatuubikorkin näköinen helium escape valve. En siis omista, on liian kallis itselleni, mutta pidän kelloista.
Samasta kategoriasta hienoja ovat myös mm. Tudorin Pelagos ja Black Bay. Jälkimmäinen on vintagetyyliä.
Milloin harrastuksissa tai niihin liittyvissä hankinnoissa on ollut järkeä? Se ei kuulu edes asiaan. Planeetalla elää liian monta ihmistä, jotka menevät järki edellä. Osta jos mielesi tekee! Tärkeää on nauttia elämästä eikä vaan taivastella tilin saldoa! Oma viime kesän hankintani, jossa siinäkään ei järjen hiventä, mutta kun mä tykkään siitä. Se on mun juttu!
Kaveri osti tuollaisen 2019 ja on kyllä sittemmin ollut arvonnousu noissa sen verran päätähuimaavaa, että vetää vertoja ihan indeksituotollekin. Täällä myös haaveissa, että ehkä sitten joskus aikanaan joko Seamaster tai joku muu, mikä hivelee silmää. Mutta kannustan kyllä toteuttamaan unelmasi!
Nordnetin tilastot ja prosentit ei mielestäni selity millään. Itselläni salkun tuotto CAGR on aina aamupäivästä noin 5% ja iltapäivästä noin 6%. Puhutaan kuitenkin yli 10 vuoden aika jätteestä ja melko isosta salkusta, joten mitään pienistä muutoksista tai pyöristyseroista ei voi olla kyse.
Samoin salkun prosentuaalinen muutos voi olla olla vaikka 0% ja euromääräinen muutos -20 tonnia. Seuraavana päivänä sit johonkin toiseen suuntaan…Tämä jälkimmäinen ilmeisesti johtuu valuuttakursseista, joka jollain tasolla käy järjen, mutta ei kyllä selitä tota CAGR asiaa
Oho kyllä vaihtoehtoisillakin jotain tuottoa saa. Laskeskelin Rolex Submariner 116610LV eli Hulkille viimeisen 10 vuoden ajalta n. 10,8 % vuotuista tuottoa.
Toki huoltokustannukset on aika suolaisia ja ehkä valikoitu hinta vertailuun vähän erikoisempi kello. Nämä tuotot pitää laskea kuin tuulipukuasuntosijoittaja ja unohtaa kaikki huolto yms. kustannukset. Taidanpa tyytyä itse halvempiin japanilaisiin kelloihin niin ei tarvitse salkkua lahdata.
No, valitettavasti verotus ei toimi logiikallasi. Olishan se siistiä maksaa veroja vaan siitä mitä tarttee. Jos verot määräytyis sen perusteella, mitä kukin “tarvitsee”, niin aika nopeasti koko systeemi kaatuisi.
Mutta sehän me tiedetään että viestissäsi ei ollu kyse verotuksesta ja sen tuskasta
Helium venttiiliä tarvitsee vain seoskaasusukeltajat jossain pohjanmeren öljykentillä jotka hengittää “Aku Ankka” kaasua 100m syvyydessä.
“Harvemmin” tarvetta jos pulahtaa mökkirannasta saunan jälkeen järveen vilvoittelemaan. Kiinnostuneille tiedoksi, sadan metrin syvyydessä eläessä painekammiossa viikon, Aku Ankka kaasu menee läpi minkä tahansa tiivisteen. Ja POKS pintaan noustessa ranteessa.
En tiedä onko minulla varsinaista ”edgeä” sijoittamisessa, ainakaan vielä. Olen aloittanut koko touhun tyhjästä vasta noin viitisen vuotta sitten, mutta ehtinyt jo kokea lähes päättömän nousumarkkinan 2021 sekä kivuliaan pitkän laskut hetki sen jälkeen. Olen yrittänyt ottaa näistä ajoista opikseni ja analysoida ensisijaisesti omaa sijoituskäyttäytymistäni näiden aikana. Seuraan todella paljon uutisia ja ajankohtaisia asioita, joka uskoakseni on kasvuyhtiöitä tutkiessa eduksi. Sijoitan pääasiassa kasvuyhtiöihin, joilla näen potentiaalia menestyä omilla toimialoillaan. Yritän hypätä mukaan melko varhaisessa vaiheessa, kuitenkin mieluiten vasta sitten, kun tuote tai yritys on osoittanut jonkinlaista vahvuutta (johdon osaaminen, vahva tuote, kilpailukyky markkinoilla tms).
Ondasia lukuunottamatta, en puhuisi kohdallani aivan silkasta peesailusta. Foorumilla käsitellään hyvin laajasti osakemarkkinoita ja eri yhtiöitä, ja niiden ulkopuolelta uusien sijoituskohteiden löytäminen (jos sitä haluaisi tehdä) olisi vaikeaa. Useimpia voittoa tuottanutta yhtiötä olen seurannut vuosia. Näiden lisäksi joukkoon kuuluu tietysti nippu myös muita vastaavia alkuvaiheen yrityksiä, jotka eivät ole osoittaneet riittävää edellä kuvailtua vahvuutta (joskus myös aika voi olla väärä), ja joiden kelkasta olen vihdoin oppinut hyppäämään myös aikaisemmin pois. Perustan käyttäytymistäni paljon siis myös intuition varaan, mikä varmasti voidaan yhtä lailla luokitella myös hyväksi onneksi. Tunteisiin perustuvaa sijoittamista yritän välttää jatkossakin. En kuitenkaan mielestäni peesaa erityisesti ketään, mutta tottakai on useita muita käyttäjiä, joiden tyyli tekee minuun vaikutuksen ja heidän viestinsä tulee luettua erityisellä tarkkuudella. Eli siinä mielessä toki peesaan. Ensisijaisesti etsin forumilta kuitenkin ideoita, joita tutkia lisää.
Tunnustinkin jo edellisessä viestissä, että perinteisillä mittareilla mitattuna olen sijoittajana aika huono. Joskus kuitenkin myös tuurilla voi päästä eteenpäin. Minulla on vielä n. 20 vuotta suunniteltua sijoitushorisonttia näköpiirissä, ja tästä syystä yhdeksi vahvuudeksi voisinkin laskea myös riittävän pitkän ajan opetella myös näitä perinteisempiä apukeinoja voittavien osakkeiden valinnassa.
Merkkikellot voivat olla hyviäkin sijoituksia ja pitävät usein hyvin hintansa. Uusia Rolexejakin jotkut myyvät heti saatuaan kun niistä maksetaan usein extraa koska niitä joutuu odottelemaan. Tietysti silloin on eri tarkoitus kuin ranteessa pitäminen.
Just sellainen “pitää” ostaa mistä itse on haaveillut…elämä on lyhyt…
Nesteeseen sijoittamilla rahoilla kun olisin kelloja ostellut niin niitä olisi ollut ranteesta kainaloon asti … no mitäs nyt on? No parin kellon verran palautunut…
En hae arvokkaalla kellolla sekunnilleen ajassa olevaa aikaa, vaan arvostan sitä esineenä eli lähinnä estetiikka on se, joka merkitsee.
No mulla on puolestaan ollut Apple Watch ranteessa vuosikausia ja en voisi kuvitella eläväni ilman sitä. Palvelee ajannäytön lisäksi todella monipuolisesti, mutta ei esineenä estetiikan puolesta ole kovin kummoinen. Ennen Apple Watchia meni kyllä varmaan lähes pari vuosikymmentä ilman kelloa ranteessa.
Ei toki, mutta sellaisia näissä sukelluskelloissa yhä saattaa olla. Epäilen, että harva syvänmeren sukeltajakaan tuollaista kelloa töissä enää käyttää Sitä en tiedä miksi sen pitää näyttää Omegalla tuolta.
Itse päivystäneenä joudun vastaamaan yleisellä tasolla, että varmaksi ei voi tietää milloin minkäkin potilaan ehtii tavata ja hoitaa. Perusideana, että hätäisintä apua ensiarvion perusteella katsotaan ensi, sitten lapset ja vakaassa voinnissa olevat kun edellisiltä ehtii saapumisjärjestyksessä. Jos kesken kaiken paikalle rysähtää esim. huonokuntoinen lapsi, niin muut odottavat lisää ja jonotilanne täten elää jatkuvasti. Usein päivystäjällä vielä puhelin mukaan, johon joutuu vastailemaan, vaikka odotusaula näyttäisikin tyhjältä. Yksittäinen potilas toki kokee aina oman vaivansa olevan juuri se kiireisin.
Sinun yksittäiseen tapaukseen en toki uskalla voimakkaammin kantaa ottaa tuntematta kaikkia yksityiskohtia, mutta yleisellä tasolla logiikkaa taustalta.
Semmonen anekdootti notta mulla on Viaplayn määräaikainen tilaus erikoishinnalla (lätkän mm-kisojen aikaan oli ainakin kahdenlaista tarjousta 12kk/20€kk ja 6kk/30€kk ilman NHL/F1/Valioliiga) ja otin tuon 6kk tilauksen ja pari-kolme viikkoa sitten huomasin, että näyttävät Fargosta uuden kauden alkaen 15/9 ja kun laskin 10 viikkoa eteenpäin, sarjan viimeinen jakso osuu mun tilauksen viimeiseen voimassaolopäivään ja ajattelin että kävipä kerrankin tuuri niin eikös menneet muuttamaan aloituspäivää päivällä eteenpäin (16/9) ja näin viimeinen jakso ei enää mahdu tilaukseeni. On ne kylmiä!
Näinhän se menee ja suuri arvostus hektisessä päivystyksessä toimiville lääkäreille. Yhtä asiaa kummastelen ja ehkä sitäkin oletko omassa työssäsi havainnut tätä samaa.
Perusajatus rauhallisuutta uhkuvalla vastaanoton sairaanhoitajalla on se, että kauniisti sanottuna potilaat hivenen liioittelevat. Normaalisti kävelyyn kykenevä potilas ei juuri nyt ole hengenvaarassa, eli sinänsä ymmärrettävää. Omalle kohdalle on muutaman kerran sattunut hivenen vakavampi tilanne missä oman näkemykseni mukaan olisi voinut ottaa asian hivenen ryhdikkäämmin. Joskus henkilökohtaisen vamman takia joskus olen kuskannut muita.
Vein yhtä työntekijää kumit vinkuen päivystykseen. Ranteesta oli valtimo auennut ja kiristyssiteen virkaa toimitti käsikiristekalvo. Vuotoa ei juuri ollut, mutta paine tietysti aika kireällä. Kun sitten päästiin päivystykseen niin minä juoksin edeltä kertomaan mikä oli hätänä ja potilas tuli perästä. Vastaanotossa kehoitettiin istumaan rauhallisesti ja odottamaan. Puolen tunnin odottelun jälkeen kävin kysäisemässä, että kauanko kiristyssidettä voisi vielä pitää, kun olin ymmärtänyt että muutama tunti olisi maksimi. Tästä alkoi sitten hirveä hulabaloo, verisuonikirurgi paikalle ja
yhtäkkiä kaikilla oli hirveä kiire. Esimerkkejä olisi muutama lisää, mutta ehkä tästä saa kiinni sen mitä ajattelen. Jotenkin ihmisluonne lokeroidaan ammattilaistenkin ajatuksissa samanlaiseksi, vaikka ainakin pitäisi tietää, että jollekin katkennut varpaankynsi on maailmanloppu ja toiselle infarkti on vain outo tuntemus.