Jep, monelle instituutiolle nämä ovat liian pieniä.
Tästä heräsikin ajatus pienyhtiösyklistä.
Pitkässä nousumarkkinassa ja vakaassa ympäristössä pienyhtiöt voivat olla oikeita helmiä, jos niillä menee hyvin. Ne ovat halpoja ja aluksi mukaan pääsevät vain yksityissijoittajat. Pörssinousu ja talouden kohtuullinen meno kannustavat säästämään lisää osakkeisiin, ja osa rahasta valuu näihin pieniin. Lopulta niiden markkina-arvot kasvavat niin suureksi ja osakevaihto sille tasolle, että instituutiotkin pääsevät mukaan. Nousu saa siis lisääntyneestä ostopaineesta lisää kyytiä.
Sama efekti pyörii nyt väärään suuntaan laskumarkkinassa ja vaikeassa talousympäristössä. Pienyhtiöt kosahtelevat takavuosien kasvuyrityksiä sulatellen, mikä ei kannusta sijoittamaan niihin. Miksi ostaa tänään, jos osaketta saa halvemmalla parin negarin jälkeen puolen vuoden päästä? Klassinen deflaatiopulma! Samalla yksityissijoittajien parissa omatkin rahat voivat olla tiukilla, tai pelko työpaikan menetyksestä koholla. Silloin ei huvita jolotella rahojaan johonkin pohjolan eka -indeksin epälikvidiin viritykseen. Kun yhtiöt eivät näytä hehkeiltä, tai vaikka näyttäisivätkin edes kohtuullisilta, ruuhkaa on lähinnä myyntilaidalla. Instituutiot pyrkivät näistä lähinnä eroon, tai ovat jääneet jumiin niihin. Ostotarjous olisi lähinnä ainoa suurten omistajien pelastusrengas.
Eräänlainen pienyhtiötalvi siis. Näissä voi mennä jokunen vuosi, mutta onneksi nykyistä talvea on jo jatkunut useampi vuosi. Eiköhän se kevät joskus taas koita. Hinnalla ei ainakaan ole näitä enää pilattu, vaikka joukko onkin sekalainen sakki eikä liikoja yleistyksiä pidä maalailla.
Pöh, ei ole Fitnesstukkukaan niin kuin ennen. Ehti männä vuosina tottua siihen, että parissa päivässä on kamat noutolokerosta haettavissa. Aktivoiduin viime perjantaina tilaamaan kreatiinia ja muita analogisia stereoita eikä vieläkään ole tullut edes lähetysvahvistusta…
Miksei tätä voi kääntää periaatetasolla toisinpäinkin. Pohjolan ekan kurssit ovat pudonneet joukolla ja sehän on ollut yhtiöille jälkiviisaasti katsoen tilaisuus kerätä rahoitusta toteutumatonta vastinetta vastaan. Sellainen houkuttelee varmasti, koska kukapa ei haluaisi vastikkeetonta rahaa missä lopputulemat ovat IPO-rahat tai yhtiön menestys niiden lisäksi. 2021 pienyhtiöitä arvostettiin ja eikö se lopulta ollut enemmän osakemyyjien kuin poimijoiden kulta-aikaa.
Tietysti tämä voi hankaloittaa karhukaudella hyvän firman listautumista, kun hinnoittelusentimentti on ekan tasoa. Mutta miksi hyvä pieni firma muutenkaan haluaisi hakea minihesulista rahaa, jos maailma on sitä pullollaan jos vain on jotain hyvää annettavana vastineeksi. Sen sijaan asetelma on omiaan luomaan hinnoitteluvirheitä. Pääsääntöisesti ylöspäin, mutta silti vivulla alaspäin jos jotain oikeasti hyvää eksyy pahamaineisille konsortioiden, pääomistajien ja puheammattilaisten rosvousmestalle.
Eikö sen pitäisi olla ideaalinen ympäristö osakepoiminnalle tuottojen valossa. Tietenkin ongelma on että siinä korostuu osakepoiminnan vaikeus, eikä osallistumisesta jaeta edes lohdutuspalkintoja. Tai sitten vain ostaa osuuden siitä globaalin monopolilaudan Erottajan hotellista ja odottaa että epäonnistujeet osakepoimijat vuorollaan pysähtyvät ruutuun. Silloin voittavat aina indeksisijoittajat ja ne edellisten vuosikymmenten onnistuneet osakepoimijat. Pohjolan eka herättää tunteita ja vaikea uskoa pienten yhtiöiden horisontissa erottumattomien voittojen toteutumiseen, mutta siitä kai osakepoiminnassa pitkällä jänteellä on aina ollut kysymys. Oli kyse tulppaaneista, autoista tai tekoälystä. Ja siis tarkennuksena puhuttiinhan tässä pohjolan ekasta indeksinä.
Edit. Ja joo aina kerkiää hypätä kyytiin.. ihan kuten poiskin.
Juuri näinhän se on! Talvi on hyvä aika tehdä sijoituksia, kunhan on tarkka mitä sinne salkkuun sulloo.
Auringonpaiste on jo alkanut suuryhtiöiden risukasaan, miksi ei joskus taas pienemmätkin pääse lumen alta esiin. Eikä niistä tarvitse maksaa maltaita, kuten 2020–22.
Lisäys. Taisin joskus vuosia sitten huomauttaa silloisen 2020–21 IPO-huuman aikaan, että kun osakkeiden määrä lisääntyy pörssissä pitää myös kysynnän lisääntyä. Nythän onkin käynyt niin, että osakkeista tuli tarjontaa yli äyräiden mutta kysyntä niille on lopahtanut. Siis hinnat alas.
Tässä mielessä IPO-huuma, vaikka sillä hetkellä kekkerit onkin hauskat, on karhumaista osakkeille.
Johan tätä uutista lupasin/toivoin pari pv sitten täällä cafeteriassa. Poistin kyllä sen ettei kukaan pahoita mieltään ja rupea liputtamaan. Nyt siitä voi varmasti puhua kun faktaa painetussa sanassa.
Kai se nyt “kasvaa” kun läski vatsan seudulla vähenee.
Jonkun kuivan kesän oravan pitäisi uhrautua tieteen vuoksi ja kokeilla kasvaako nakki Ozempicilla silloinkin, kun lähtötilanteessa veitikan juuressa ei ollut senttitolkulla ylimääräistä läskiä.
Kehonrakennuksessa jännätkin asiat vaikuttavat, en ota tuohon kantaan. Mutta esim. jos kehonrakentajalla on pieni pää, niin saa hartialinjan näyttämään leveämmältä jne.
Kevin Levrone oli toki tosi iso poika, mutta hänellä oli tuollainen kapea ja pieni pää, jota käytti hyödykseen poseissa:
Iso arska on kyllä sanonut että aloitti kehonrakennuksen sen takia koska ennen kehonrakennusta näytti alasti oudolta kun yksi kohta oli suhteettoman suuri muuhun kehoon verrattuna. Oli pakko bulkata kroppaa suuremmaksi.
Osuu silmään yhden omistajan suuri omistusosuus (60%) ja ilman asiaan perhtymistä itsellä on kokemusta yrityksistä, jossa yhden henkilön omistusosuus on ollut >50 pinnaa eivätkä ne ainakaan päättyneet onnellisesti (SSH ja Biohit) ennen kuin suurin omistaja suostui pudottamaan omistustaan. Taaleri Mikromarkka (nyk. vaikuttavat Propriuksessa) oli ainakin suhinan kyydissä kunnes totesivat, ettei tästä tule lasta eikä paskaa ja myivät pottinsa. Ottamatta kantaa kuinka tässä käy, ainoastaan ujo huomio suuren omistajan vaaroista täältä vilttiketjusta, kaikella ystävyydellä.
Ottamatta kantaa tähän yksittäistapaukseen yleisestikin kannattaa tarkistaa, keiden kanssa omistaa yhtiötä.
Omistajat nimittävät hallituksen ja hallitus toimitusjohtajan. Hallitus määrittelee kannusteet toimitusjohtajalle. Kaikkialla firman toiminnassa paistaa läpi omistajien vaikutus enemmän tai vähemmän.
Jos sijoittaja ostaisi toisen henkilön kanssa puoliksi firman itselleen, olisi varmasti meille monelle selvää että selvittäisimme tämän toisen omistajan tietotaitoa ja motiiveja. Mutta teemmekö tällaista tutkimusta pörssissä? Itse vilkaisen aina omistajalistaa, mutta sekin jää monesti pintapuoliseksi sillä omistajien laadun tuntemiseen menee yleensä vuosia.
Pitää sen verran puolustaa Viafin-ketjua, josta itse pidän kovin, että se kertoo selkeästi omistajien luottamuksesta yhtiöön ja epäselvyyksien puutteesta, kun yhtiöstä ei tarvitse vääntää vitsaa koko ajan vaan kerran kvartaalissa kassavirran toteaminen riittää. Ja minulle riittäisi Viafinin kanssa vaikka raportoisi kerran vuodessa. Ei tarvitse kuulla kuulumisia kolmen kuukauden välein miten on putkia rassattu.
Kyllä, tämä on varmaan se suurin riskitekijä firmassa. Suurin omistaja on siis perustaja ja toimitusjohtaja Jing Liu. Jos sijoitat BPC:hen, käytännössä sijoitat häneen.
Tosin hän on hieman pienentänyt omistustaan ja pohtii keinoja free floatin kasvattamiseen niin, ettei markkina mösähdä. Mielestäni tätä olisi kannattanut miettiä jo ennen listautumista.
Pari vuotta sitten, kun firma oli vielä pienempi, tuntui että hän teki kaikki työt toimistollakin. Hänen viikon flunssalla olisi ollut suuri vaikutus kvartaalin liikevaihtoon.
Suurin osa yhtiöistä (ja erityisesti pienistä yhtiöistä!) on parhaimmillaankin keskinkertaisia ja pitkällä aikavälillä kehnoja sijoituskohteita. Silti tänäkin vuonna Helsingin pörssistä on ollut mahdollista saada erinomaisia tuottoja ostamalla pienempiä yhtiöitä, jotka ovat yllättäneet positiivisesti. Nostetaan näistä nyt esiin vaikka Verkkokauppa, Tekova, Relais ja Pihlajalinna.
Vaikka arvo-osakelaaria aina haukutaan, sitäkin tonkimalla on ollut tarjolla hyviä tuottoja. Arvo Sijoitusosuuskunta, Ilkka ja Piippo ovat kaikki klassisia arvo-osakkeita ja tuottaneet oikein hyvin. Tekova kelpaisi tähänkin kategoriaan. Ja Ilkka treidaa yhä reilulla alennuksella suhteessa yhtiön Alma-omistukseen, vaikka yhtiö on nettovelaton ja viimein yhtiössä on mahdollisuus päästä ikuisesta äänivaltaongelmasta eroon!
Kyllä pienyhtiöiden joukosta löytää etsimällä aina ideoita, myös Helsingin pörssistä. Jos nyt vähän provosoidaan, niin ei niitä yhtiöitä luhistuvilla näkymillä ole pakko ostaa tai omistaa
Pidän tätä kannatettavana myös Sijoittaja-Alokkaan unirytmin kannalta. Joskus tuntuu, että Alokas on foorumilla viimeisenä paikalla yöllä ja ensimmäisenä aamulla. Mielestäni Alokkaalle on tarjottava mahdollisuus vähintään kahdeksan tunnin yhtäjaksoiseen lepoon!
Tässä pitää kuitenkin ymmärtää se, että sijoittamisessa 20% on yhtiön johdon haukkumista, 10% analyytikon arvostelua, 10% markkinoiden epäloogisuuden kiroamista, 20% voivottelua, miksi investoi firmaan väärään aikaan tai ollenkaan, 20% muiden (foorumilaisten) tiedon, taitojen tai motiivin kyseenalaistamista ja omien näkemysten tuuttaamista, 19% oman sijoitushistorian kiroamista ja 1% niiden harvojen onnistumisten hehkuttamista, joka korvaa kaiken sen kärsimyksen.
Muuten sijoitettaisiin kaikki indeksiin, joka peittoaa 100% sijoittajista pitkällä aikavälillä ja kaikki analyytikot olisivat työttömiä.
Disclaimer: Tämä ei ollut Inderesin, @Verneri_Pulkkinen tai hänen kollegoidensa arvostelua, vaan ihan päätelmä eri ketjujen lukemisesta.
Klassinen deflaatiopulma! Samalla yksityissijoittajien parissa omatkin rahat voivat olla tiukilla, tai pelko työpaikan menetyksestä koholla. Silloin ei huvita jolotella rahojaan johonkin pohjolan eka -indeksin epälikvidiin viritykseen. Kun yhtiöt eivät näytä hehkeiltä, tai vaikka näyttäisivätkin edes kohtuullisilta, ruuhkaa on lähinnä myyntilaidalla. Instituutiot pyrkivät näistä lähinnä eroon, tai ovat jääneet jumiin niihin. Ostotarjous olisi lähinnä ainoa suurten omistajien pelastusrengas.
