Itselläni on edessä vastaava tilanne, että säästöjä lähivuosina tarvitaan oikean elämän puolella, ja uskon sen myös vaikuttavan siihen miten kokee uhkakuvat markkinoilla. Jos oman talouden näkymä olisi se, että joka kuukausi jää sijoitettavaa tästä hamaan tulevaisuuteen, niin luultavasti osakepainoa olisi tullut nostettua viimeisestä dipistä, mutta nyt kun pääomaa täytyy suojella, niin päädyin myymään osan omistuksista. Käteistä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Markkinoilla kyllä edelleen olen vahvasti, mutta on suojattu käteisellä tuo todennäköinen tarve rahalle parin vuoden säteellä.
Mutta vaikka tuoreimmat myynnit nyt näyttävät epäonnistuneilta, niin edelleen seison ratkaisuni takana. En ymmärrä sitä vallitsevaa käsitystä, jossa kirjoittajat juhlistavan dipin menneen ohi ja kaiken jatkuvan ennallaan. Vaikka tuuliviiri vaihtaa suuntaa harva se päivä, niin tullisekoilulla on vaikutuksensa yrityksien toimintaan, niiden tuloksiin, ja ylipäätään luottamukseen maailmankaupassa. Itse en ymmärrä miten yrityksien näkymä nyt olisi parempi kuin viime syksynä, kuten pörssikurssit antavat ymmärtää.
Elämä, tuo riemastuttava matka synnytyslaitokselta kalmistoon…
Jaa-a, nuorempana muistan, kun Tsernobyl posahti. Maailmanloppu? Not.
Vähän vanhempana muistan, kun kaveri soitti matkapuhelimella ja sanoi, että jenkeissä on lentokone ajanut kerrostaloa päin. Maailmanloppu? Not.
Jokunen vuosi sitten oltiin kaverien kanssa Retromobilessa Pariisissa. CDG kentällä kaveri suomensi radiosta, että Kiinassa on jokin nuhavirus päässyt irti. Naureskelimme. Maailmanloppu? Nope.
Oranssi pelaa lautapeliä kieli keskellä suuta. Pelin nimi on maailma. Loppuuko? Jaa-a…ensimmäistä kertaa on tullut tunne, että saattaa muuten loppua. Olen parikin kertaa miettinyt myynkö kaiken ja alan varautua pahimpaan. Toisaalta, jos kaikki loppuu niin eihän sillä ole enää väliä. Mihin varautua…
Osa omistuksistani on raketoinut, monessa ollaan tulossa jo polttoaineen loputtua alas, jokunen odottelee telineissä…minulla on töitä (toistaiseksi), terveyttä (pään tilaa ei lasketa), ystäviä (luulisin), parisuhde (aamulla vielä) ja sen verran varallisuutta (bongaan kylläkin punalappuja) että pärjään. Näin aion jatkaa. Keittelen vahvat kahvit taas kerran.
Ainakin kurssiheiluntaa pitää sietää, jopa paljon enemmän kuin mitä nyt on ollut. Joku -50% koko markkinalla on täysin mahdollinen (ja toteutunutkin esim. finanssikriisissä). Buffett sanoi asiasta äskettäin:
But if it makes a difference to you whether your stocks are down 15% or not, you need to get a somewhat different investment philosophy because the world is not going to adapt to you. You’re going to have to adapt to the world.
Juurikin voimakkaiden vaihteluiden takia on hyvä pitää semmoinen käteinen pois osakemarkkinoilta, mitä tarvitsee lähiaikoina.
Mitä tulee epävarmuuksiin niin 2020-luvulla niitä on ollut enemmän kuin 2010-luvulla. Mutta yritykset ovat yllättävän ketteriä ja sopeutuvaisia ja sopeutuvat muutoksiin. Liian usein ajatellaan, että yhtiöt jäisivät hakkaamaan päätä seinään ja osakekurssit romahtaisivat pysyvästi. Siellä on ihmisiä töissä, jotka luovivat yhtiöitä maailman melskeessä.
En ainakaan itse näe, että tässä ajassa olisi nyt mitään niin ihmeellistä, että maailmanloppu tulisi. Toki on paljon kaikkea mutta eivätköhän nämäkin epävarmuudet asetu myöhemmin katsottuna omaan arvoonsa. Olen ollut markkinoilla vuodesta 1998 ja silloin tuli heti kriisejä (mm. teknokuplan puhkeaminen yms.) sijoitusurani alkuun. Niistä on selvitty eikä monia niistä enää kukaan muistakaan, mitä kaikkea on ollut.
Objektiivinen vastaus taitaa olla aika vaikea saada tähän kysymykseen loppupeleissä:
Onko tämä oma kokemus vain jotain sukua äskettäisyysharhalle (recency bias), että nykyiset tapahtumat tuntuvat merkittäviltä ja maailma romahtaa nyt jne.
Paras mistä ehkä saisi vastauksen olisi jonkun kokeneen sijoittajan päiväkirja, johon olisi säännöllisesti kirjoitettu tuntemuksia ja niitä syvällisemmin analysoitu siinä ajan hetkessä. Aika tekee tepposia mielessä, ja helposti tulee sanottua jälkikäteen, että “kyllä sen tiesi, että siitäkin tullaan selviämään” vaikka ehkä se ei kuitenkaan siltä siinä hetkessä tuntunut.
Reilu parikymmentä vuotta markkinoilla. Aloitellessani luin jostain, että kurssit menevät melko isolla todennäköisyydellä joko ylös tai alas tai ei kumpaankaan näistä suunnista. Tämän olen havainnut jokseenkin totuudenmukaiseksi arvioksi. Oma havainto on että maailmassa ja universumissa tapahtuu vähän väliä jotain joka vaikuttaa tai ei vaikuta markkinakursseihin(ja oman salkun kursseihin).
Itse en ala arvailemaan seuraavien tullien, vesikiistojen tai tuulensuuntien alku- ja loppuaikoja tai voimakkuuksia. Voisihan se toki olla myös mukavaa säntäillä joka suuntaan jokaisen maailman muutoksen mukana. Omaan taktiikkaan on toki saattanut vaikuttaa myös se, että kristallipalloa en omista.
Sodat, pandemiat, lamat ja taantumat, vallankumoukset, kauppasodat. Kaikkia on ollut aiemminkin ja niistä on lopulta selvitty, joten itseä ei ehkä tuollaiset huoleta niin paljoa.
Mutta pitkän ajan trendit, kuten vaikka väestönkasvun taittuminen globaalisti, tai ilmastonmuutos mietityttää enemmän. Niistä meillä ei ole teollistumisen ajalta oikein edes vertailukohtaa.
Toisaalta niiden suhteen ei oikein mitään voi tehdä paitsi ehkä varautua siihen, että tuotot saattaisivat olla tulevina vuosikymmeninä historiaa pienemmät. Tai sitten ei, eipä sekään ole kiveen kirjoitettu miten tuollaiset asiat vaikuttaa markkinoihin.
Noita mainitsemisia loputtomia Huolia kutsutaan osakemarkkinan kontekstissa “wall of worryksi”, jota pitkin kurssit pikkuhiljaa kiipeävät ylöspäin.
Aina välillä Huolet loppuvat kesken ja syntyy yksimielisyys, että tällä kertaa mikään ei voi mennä pieleen. Tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta, että huiput on vihdoin saavutettu.
Jos Huolet oikein kovasti huolettavat, se tarkoittaa yleensä, että sijoitusaste on liian korkea tai että Uutisten seuraamista kannattaa vähentää.
Kyllä varmasti on recency bias ja helpottaa jos antaa 95%makrokohinasta mennä ohi. Jos lukee uutisia jatkuvasti keksii kyllä aina syyn myydä ja yleensä se on virhe. Itse lähden siitä, että salkun core-sijoitukset myydään vain hyvin selvän yliarvostuksen vallitessa (senkään tunnistaminen ei helppoa) tai jos sijoitusteesi on mennyt pysyvästi metsään. Eri osakkeet on ylihintaisia eri aikoina, isoja kuplia/romahduksia ainakin historiallisesti tulee varsin harvoin. Ei kannata yrittää olla ”makroanalyytikko”
Pakko vielä palata tekoälyttömyyteen. Nämä ovat tietysti varsin kärkeviä esimerkkejä mutta se että potaska on verhoiltu nättiin pakettiin ja korkealentoiseen tekstiin ei tee siitä yhtään enempää totta.
Ajattelin seuraavassa Vartissa käsitellä meidän kauppasota-allergikoiden ajattelua rinnastamalla tätä teemaa pysyvä muutos vs. ohimenevä hikka. Koska olen itse ollut enemmän tällä varovaisella kannalla, voisi jakson otsikoida itsekkään nasevasti mutta houkuttelevasti “Miksi ylireagoin kauppasotaan” vaikka eihän Varteissa mitään virallisia markkinanäkemyksiä oteta, ainoastaan huomioita. Joka tapauksessa asenne kauppasotaan on osakekurssien lyhyen aikavälin kehityksen valossa ollut väärä, vaikka pitkän aikavälin tuomiota ei voi tehdä vielä kuukausiin tai jopa vuosiin.
Tulleja voi ajatella monella tapaa, mutta kaksi ilmeisempää on hahmottaa tullit
a) neuvottelutaktiikana ja/tai (ohimenevä hikka)
b) talouspolitiikkana (pysyvä muutos)
Koska Trumpin taustavaikuttajista Navarro ja Lutnick (tullihaukkoja) olivat Liberation Dayn tienoilla enemmän äänessä, Bessent (taktinen tullimies) jossain muualla ja Trump rakastaa tulleja, painotin enemmän vaihtoehtoa b). Neuvottelutaktiikkana ne voivat rikkoa jotain, mutta niiden luonteen väliaikaisuus korostuu. Talouspolitiikkana korkeampi tullitaso, vaikka ei tietenkään Liberation Dayn liioiteltu taso, olisi osakkeille pulmallisempaa.
Miksi? Koska ne kiihdyttävät globalisaation pakitusta ja nostavat veroja. Pörssiyhtiöt sopeutuvat lopulta, mutta sopeutumisperiodi voi olla kivulias. Sen lisäksi monopolistisille firmoille tullien vaikutus kannattavuuteen on pysyvämpää sorttia. (Kts. tämä GMO:n kirjoitus aihetta sivuten)
Kaikki muutokset eivät ole nopeasti ohimeneviä, jos koskaan. Esim. SP500 tai STOXX600 lentoyhtiöindekset ja lentoyhtiöt eivät ole vieläkään toipuneet koronakriisistä, vaikka matkustus on elpynyt. Pankkisektori muuttui rakenteellisesti vähemmän kannattavaksi finanssikriisin jälkeen, kun sääntely lisääntyi. Öljysektorin kannattavuus meni kuralle vuosiksi hiekkaöljykuplassa, jne. Nämä ovat niin isoja muutoksia, että lentoyhtiöt, pankit ja öljy-yhtiöt olisi vain kannattanut myydä salkuista muutoksen tapahtuessa tai jopa vielä vuosia muutoksen jälkeen! Tai itse mestari Warren Buffettin Berkshire Hathawayn tekstiilibisneksen, Berkshire Hathawayn, hidas kuoleminen on yksi esimerkki alasta joka oli loputtoman auringonlaskun ala mihin ei olisi kannattanut sijoittaa! Mutta saipa siitä Buffett sijoitusyhtiönsä kuitenkin.
Vaihtoehto a:han uskovalle sijoittajalle huhtikuu oli ilmeinen ostopaikka. Vaihtoehto b:hen enemmän uskovalle, kuten minulle, vähemmän ilmeinen.
Myös velkakirjamarkkina näytti haavoittuvalta, kun bondien volatiliteettia indikoiva MOVE-indeksi pomppasi 100 → 140 pisteeseen. Korot nousivat ja dollari heikkeni, vastoin odotuksia. Näytti siis hetken siltä, että jokin voi mennä rikki.
Trumpin tyyli on rikkoa ja ravistella asioita. Kuinka paljon hänen kykyyn korjata kurssia ajoissa ennen kuin jokin hajoaa pysyvästi, voi oikeasti luottaa?
Kauppasota ei ole vain yhden miehen ja hänen hallinnon show. Eskalaatioriski on todellinen, eikä sitä voi täysin hallita. Kiina lähti kovalle linjalle, eikä ollut selvää kumpi pakittaisi ensin, jos kumpikaan. Molempien kestokykyä voi lopulta kuitenkin vain arvailla. Kiinan heikkous on sen vientivetoisuus, Trumpin pitää taas vielä voittaa vaaleja. Mutta on vaikea sanoa, missä kohtaa raja kulkee. Pian Liberation Dayn jälkeenhän tämä alkoikin asteittain selvitä, kun tulleihin alkoi tulla taukoja.
Iso-Britannian ja Kiinan huithapelineuvottelut ovat vasta pitkän prosessin alkua. EU on valmis odottamaan, jotta se saa rakentavamman diilin. Paljon ehtii vettä virrata Donissa ennen tämän jupakan loppua.
Samalla pitää muistaa mahdollisuudet. Maailman keskuspankit leikkaavat korkoja, mikä yleensä on johtanut teollisuuden elpymiseen. Kiina ja Eurooppa elvyttävät. Osakkeet eivät ole Euroopassa ja maailmalla pahan hintaisia, eikä Yhdysvalloissakaan suuryhtiöiden ulkopuolelle katsottuna. On mahdollista, että kauppasota on yhtä melua tyhjästä ja koko jupakka unohtuu nopeammin kuin 2018. Tuolloinhan Trumpin ensimmäinen Kiinaa vastaan rajattu kauppasota johti lukuisiin dippeihin ja ralleihin. Helmikuun n. 10 % dippi ja ralli, maaliskuun dippi ja ralli, siitä voimakas puolen vuoden nousu 2900 pisteen tienoilla mistä taas parin kuukauden romahdus 2350 pisteesen, mistä lähti taas voimakas elpyminen vuoden 2020 alkuun asti.
Tässähän tulee myös hienosti esiin sijoittajien ajattelun ja toimien yksilöllisyys. Huhtikuun dippi ei ollut sellainen, mistä itse nautin. Minulle taas toiset dipit ovat maistuneet hyvin, ja ne eivät ole taas välttämättä maistuneet toisille. Näin se homma toimii sijoittamisessa.
Itse ääripessimistisenä pidän tätä kauppasotaepisodia vain yhtenä oireena USAn hallinnon hitaasta kriisiytymisestä. (kaupan epätasapaino on todellinen, mutta eihän tällä hallinnolla ole oikeasti mitään lääkkeitä siihen. Eikä edes riittävää älyllistä mielenkiintoa perehtyä asiaan.) Tämähän on ollut nähtävillä pitkään, räikeimpänä esimerkkinä ehkä se etteivät puoluekoneistot saa kerrassaan tuotettua yhtään kunnollista ehdokasta siihen korkeimpaan virkaan.
Silti tuorein pressa löi 2-kaudellaan kaikki odotukset laidalta. En ymmärtänyt että se Overtonin ikkuna repäistään seinästä irti ja siirretään suoraan päätepisteeseen jossa kaikesta viimeaikaisesta tulee uusi normaali.
Samalla kun nykyhallinto kaappaa ihmisiä kadulta ja raahaa niitä ulkomaisiin vankiloihin, vastaanottaa lahjuksia kryptojen ja lentokoneiden muodossa sekä haaveilee muiden maiden valloittamisesta (ja tietenkin: käy kauppasotia joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä ), minä sijoittajana ajattelen tulevaisuutta.
Millä todennäköisyydellä meno järkiintyy tulevaisuudessa, 1-2 pressakautta nyt vähintään menisi vakauttamiseen? Tai millä todennäköisyydellä seuraavalla kaudella
Jos aletaan hymisemään ‘ommmmm, ommmm’ ja meditoidaan viimeisten parinsadan vuoden kurssikäyrän ääressä niin se on sen gringon oikeus, mikäs siinä. Itse en halua kokea edes mitään muutaman vuosikymmenen idiocracy-laaksoa tuossa kuvaajassa.
Joka päivä pari hyvännäköistä blondia ja monta kunniakkaalta vaikuttavaa pukumiestä televisiossa kertovat miten pressan uus lentsikka on ihan legit cool ja itse asiassa hän säästää maallemme rahaa ottamalla sen vastaan, niistä kryptoista on turha puhua koska ei se preze itse hoida niitä, ne ihmiset jotka vietiin kadulta oli oikeesti ihan kauheita, ei mitään järkee mennä oikkariin tän takia.
Kun tätä tulee jatkumaan vielä monta vuotta, mikä on se poliittinen todellisuus, missä USA elää Trump 2:n jälkeen? Onko tämä kauppasota vasta hyvin pieni ongelma siihen verraten mitä on tulossa?
Veroista semmoinen kysymys, että eivätkös (korkeat) tullit periaatteessa mahdollista pikemminkin verojen alentamista, ainakin Yhdysvalloissa? Valtio kerää enemmän tuloja tulleilla, mikä mahdollistaa jonkin sortin veronalennuksia (esim. yritysvero).
Näinhän se yrityselämässä on, toiset alat kärsivät, toiset voittavat. Sama yritystasolla. Sen takia on tärkeä ymmärtää, että “toipumisella” ja “pitkän aikavälin trendillä” tarkoitetaan koko markkinaa, eli markkinaindeksiä.
Indeksin sisällähän tapahtuu koko ajan muutoksia, toiset yritykset nousevat, toiset laskevat, uusia yhtiöitä tulee ja vanhoja poistuu indekseissä. Osakepoimijan maailma on hyvin erilainen, pitää nähdä paitsi markkinan suunta, niin myös toimialojen ja niiden yritysten tulevaisuutta. Onhan meillä Suomessakin paljon hyviä esimerkkejä tästä (Nokia 90-luvulta nykypäivään ehkä tunnetuimpana esimerkkinä).
Jos halutaan kuroa liittovaltion vajetta umpeen, niin ei mahdollista. Tulleilla ei saa sellaista verokertymää aikaan. Nykyisiä veroalennuksia pyritään kyllä jatkamaan, mutta en ole nähnyt aloitteita uusista veroleikkauksista tai ainakaan merkittävistä sellaisista.
Tullit on vero, minkä tehokkailla markkinoilla maksaa viime kädessä kuluttaja ja vähemmän kilpailluilla markkinoilla, missä firmojen hinnoittelu on jo oligopolistista, voi olla että firmat joutuvat tulemaan vastaan hinnoittelussa ja tullit ovat pois omista marginaaleista (esim. Apple).
Kuuntelin eilen viime syksyistä Inderespodia, missä Rauli Juva haastatteli Olli Viitikkoa. Rauli kysyi Ollilta, että miten salkunhoitaja suhtautuu makrodatan tutkimiseen ja Olli vastasi lainaamalla Peter Lynchiä: " If You Spend 13 Minutes A Year On Economics, You’ve Wasted 10 Minutes"
Jatkan hieman ajatustani indeksisijoittajan vs. osakepoimijan todellisuuksista:
Indeksisisijoittajalle, joka haluaa taktikoida ajoituksen, alueellisten painotusten jne. kanssa makrodata voi avata isoa kuvaa ja sen perusteella voi yrittää tehdä erilaisia liikkeitä.
Osakepoimijalle sen sijaan yrityksen toimiala ja yrityksen ominaisuudet ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin makrodata. Yksittäisten toimialojen ja varsinkin yritysten liiketoimintojen muutokset ovat paljon isompia kuin makrodatan aiheuttama muutos. Samalla toimialalla yhtiö X voi olla paljon parempi kuin yhtiö Y ja tällä on sijoitusmielessä isompi merkitys kuin miltä makrodata näyttää. Sama koskee toimialojen valintoja, ne eroavat toisistaan selvästi ja muutoksia ajaa paljon isommat voimat kuin makrodata.
Eli ajatukseni on se, että eri sijoitustyyleissä pitää keskittyä kyseisen sijoitustyylin kannalta olennaisiin asioihin. Osakepoiminta kun on hyvin erilaista kuin puhdas indeksisijoittaminen.
Joka tapauksessa asenne kauppasotaan on osakekurssien lyhyen aikavälin kehityksen valossa ollut väärä, vaikka pitkän aikavälin tuomiota ei voi tehdä vielä kuukausiin tai jopa vuosiin.
Näin se homma toimii sijoittamisessa.
), minä sijoittajana ajattelen tulevaisuutta.
