Morjensta kahvihuoneelle! Olen huomannut, että täällä ihmiset jakavat toisinaan erilaisia merkityksellisiä kokemuksia, tilanteita ja suunnitelmia elämästään, joten jaan yhden henkilökohtaisesti ison jutun tässä.
Päätin viisi vuotta sitten, että kun täytän 40 aion ottaa pidemmän tauon töistä.. ja pian on sen aika. Pidän siis marras-joulukuun ajan taukoa töistä. Tässä on tullut painettua 16 vuotta putkeen kunnolla pysähtymättä kunnolla kertaakaan, joten se voi tehdä hyvää itseni ja organisaationkin kannalta. Ei siksi, että olisin uupumassa, virtaa riittää todella hyvin, vaan puhtaasti oman elämän elämisen kannalta.
Moni (mukaan lukien meidän hallitus) on ollut sitä mieltä, että kaksi kuukautta on liian lyhyt, mutta oma kärsivällisyys ei taivu pidempään.. saavutan varmasti riittävän tylsistymisen asteen tuossakin ajassa.
Mun roolissa ei ole koskaan täydellistä ajankohtaa tällaiselle. Bisneksessä ja toimialalla on aina yhtä sun toista kriittistä ja kiinnostavaa taas menossa, mutta pakko luottaa siihen, että asiat täällä fiksujen ihmisten käsissä kyllä etenee ja tulee hoidettua. Saattaapa olla, että organisaatiossa syntyy paljon myös uusia yhteyksiä ja oivalluksia kun minut poistetaan hetkeksi yhtälöstä. Keväällä tuli tehtyä aika intensiivinen strategiatyö ja terävöitettyä rakenteita, minkä puolesta tiedän perustan olevan hyvässä kunnossa. Ja kaksi kuukautta on lopulta ihan tosi lyhyt aika, vaikka se tuntuu tässä arjen suorituskontekstissa valtavalta. Vaikka en hirveästi tunnista itsessäni mikromanageerausta tai menneeseen jumittumista, kertyy 16 vuodessa pään sisään yhtä sun toista legacyä, jotka on hyvä suodattaa pois, jotta ajatukset keskittyy taas olennaiseen ja tulevaisuuteen.
Tällaisena semijulkisuushahmona sitä alkaa aina miettimään mitähän reaktioita tai spekulaatioita tästä syntyy, koska työelämässä kulttuuri ei aina tällaiseen “ei-minkään-tekemiseen ilman mitään tavoitteita” kannusta. Siitä on tehty kaksi kertaa lehtijuttu, että olen toimari joka ei tee kesälomalla lainkaan töitä. Tapani tehdä töitä ja elää elämää ei ole aina sopinut valloilla olevaan ulkopuolelta määritettyyn toimarimuottiin. Mutta sitten kun olen jutellut tästä monien erittäin menestyneiden yrittäjäkollegoideni/mentoreitteni kanssa, jokainen on pitänyt tätä loistavana ideana perustuen omiin kokemuksiin.
Mitä aion tehdä? Elämässäni on ollut aika paljon road mappejä, strategioita, KPI-mittareita, vuosikelloja ja tavoitteita. Tahtotila on tehdä jotain vastakkaista, suhteellisen päämäärätöntä haahuilua.
Inspiraatio tähän tulee etenkin Pulp Fiction -elokuvan Julesilta (Samuel L Jackson):
“basically, I’m just gonna walk the Earth”
“you know like Caine in Kung Fu: walk from place to place, meet people, get into adventures”
Eli kävelyä! Kourassa on ainakin menolippu Portoon. Aion ensin lähteä yksin ainakin viikoksi kävelemään yhden pyhiinvaellusreitin. Ei varsinaisesti mitään hengellistä, pelkkää kävelyä ja aikaa omille ajatuksille. Sitten vietän aikaa perheeni kanssa.Virkani puolesta olen ainoastaan hätävalmiudessa, eli laitan myös foorumin kiinni (kollegani vastailevat Inderes-ketjussa). Ja laitan pörssin kiinni. Suurin jännitys tässä on pysyykö se pystyssä ilman päivittäistä refreshaamista. Nyt vielä reilu kuukausi intensiivistä työskentelyä. Koitan tehdä osani, että saadaan ipo-hanat auki ja pörssit kukoistamaan 
