Siirretty Summa Defencen keskusteluista kahvihuoneeseen.
En nyt tiedä, että syyllistätkö tässä Summan toimaria, joka vastaa vain yhden median haastattelupyyntöön, vaiko Kauppalehteä, joka julkaisee jutun maksumuurin takana. Mutta onnistuit kutittelemaan minut, maksumuuripäätöksiä työkseen mediassa tekevän, mukaan keskusteluun.
Maksumuurit ovat nykyään oleellinen ja monesti jopa pääasiallinen tapa medialle tienata rahaa sisänpäin. Tässä välissä oli vähän hassu vuosia kestänyt vaihe, missä mediat tekivät paljon ilmaissisältöä internetiin, samalla kun printtilehtien levikit heikkenivät. Ymmärrettävistä syistä lopputulema ei ollut mediayhtiölle kannattava, kun sen tulot heikkenivät, mutta toisaalta työpuoli saattoi jopa kasvaa, kun printin rinnalle tuli myös netti hoidettavaksi ja ylläpidettäväksi.
Nyt noin viimeisen kymmenen vuoden aikana mediat ovat saaneet tuotua printtilehdistä tutut tilaukset myös nettiaikaan. Tee tilaus ja maksa se, niin sen jälkeen pääset lukemaan. Näin se meni ennen muinoin printtilehdenkin kanssa. Jos maksaa niin pääsee lukemaan. Jos ei maksa niin sitten joko kyselee kavereilta ja on muiden referoiman tiedon varassa. Yksinkertaista.
Tämä yhtälö on jotenkin hassu, että ihmiset odottavat saavansa tietoa, joka on mielellään vielä erikseen lähdetty kaivamaan jostain, analysoitu ja ehkä kyseenalaistettukin sekä sen jälkeen kerrottu lukijalle helposti ymmärrettävällä tavalla. Ja sitten tämä kaikki pitäisi jakaa lukijoille ilmaiseksi. Miksi ihmeessä?
En nyt kiusaa yksin sinua, vaan tällainen outo asenne on vieläkin suhteellisen yleistä nykypäivänä. Ei ole montaa päivää siitä, kun näin jonkun mielenkiintoisen artikkelin Facebookissa. Jakajana oli joku pienempi paikallismedia, en edes muista mikä. Facebook-kommenteissa pisti kuitenkin silmään, että siellä oli useampikin kaveri valittamassa maksumuurista. “Miksi ihmeessä pienenkin paikallismedian pitää käyttää maksumuuria? Ettekö ymmärrä, että saisitte enemmän lukijoita ilman maksumuuria?”
Pelkillä lukijoillahan ei media tienaa mitään, kuten ei tienaa myöskään tavoitettavuudellakaan tai millään mystisellä maineella. Itse asiassa paljon lukijoita voi jopa vain nostaa median kustannuksia, kun kävijäpiikit vaativat nettimedioilta enemmän kaistaa, joka taas maksaa usein enemmän rahaa.
Se on jotenkin jännä, että nettiartikkeleissa tämä näkökulma korostuu jatkuvasti. Vaikea nähdä, että elokuvateatterin tai jonkun keikkapaikan ovella porukka pöyristyisi siitä, että uutuusleffan tai suosikkibändin näkeminen maksaa rahaa. Tuskin siinäkään tilanteessa kukaan alkaa selittämään sitä, että saisitte enemmän yleisöä kun nämä esitykset jaettaisiin ilmaiseksi.
Kun mennään sijoittamisen maailmaan, täällähän sijoitukset on pienimmillään satasia ja todennäköisemmin tonneja. Pitkässä juoksussa ja koko salkussa puhutaan usein kymmenistä ja sadoista tuhansista euroista. Tuo Kauppalehden artikkeli, joka käsitteli maksumuurin taknaa Summa Defencen monimutkikasta nykytilaa aukenee halvimmillaan 2,9 eurolla (tarjous, todennäköisesti uudelle asiakkaalle) ja normihinnalla 35,90 eurolla. Ei mielestäni mikään mahdoton hinta, etenkin jos vaa’an toisessa päässä on satasten tai tuhansien eurojen sijoitus yhtiössä.
Sen takia en ihan täysin ymmärrä sitä, mikä tässä yhtälössä on nyt sitten täysin käsittämätöntä.