Omien ostoilla saadaan epälikvidistä osakkeesta vielä epälikvidimpi. Eikä siinä mitään jos olisi sitä kasvua ja kannattavuutta, jotka pitkän tähtäimen taloudellisiksi tavoitteiksi on asetettu.
Mutta ohjeistusta haistellen vuodesta 2026 on tulossa jo 4.vuosi viidestä kun omista pitkän tähtäimen taloudellisista tavoitteista jäädään (2023:kin ylitettiin vain yritysostoilla: “yritysostojen vaikutuksista oikaistu kasvu oli 5 %”), niin tuntuu että omien ostot lämmittävät tässä kohtaa kuin housuun kuseminen pakkasella.
Osingoilla voi sentään ostaa vaikka jotain kasvuyhtiötä 
Inderesin pitkä tähtäin on vissiin jossain 2080-luvulla?
Ylipäätään ihmetyttää tämä vuosittain kasvava absoluuttinen voitonjako-politiikka. Nyt ollaan tilanteessa, missä voitonjako ylittää vapaan kassavirran. Ja samalla todetaan: “valmistaudumme kasvattamaan merkittävästi panostuksia ohjelmistoliiketoimintaan markkinoilla näkemiemme mahdollisuuksien vuoksi.” Positiivista kyllä, mutta mikäli kasvu jää tänäkin vuonna aneemiselle tasolle, ei voitonjaon kasvattaminen ole tervellä pohjalla.
Miksi pitää yrittää olla kaikkea kaikille?
Ehdotan tilalle vuosittain (vapaan kassavirran mukaan) joustavaa voitonjakoa.
P.S.
Muistan kun joissain vanhemmissa Inderesin videoissa tai podeissa kieli poskessa naureskeltiin Suomi-yhtiöille, jotka selittelivät vuodesta toiseen heikkoja suorituksiaan säätiloilla jne., ja kasvupanostusten sijaan kasvateltiin lähinnä voitonjakoa. Nyt kun näitä näitä selityksiä heikosta listautumismarkkinasta ja Ruotsin kulttuurieroista ynnä muista kuuntelee samalla kun voitonjako kasvaa, ei voi kuin hymähdellä itsekseen.