Yleisenä kehitysideana sarjayhdistelijöiden ja yritysostovetoisten yhtiöiden analyysiin:
Jos yhtiön strategian ydin on yritysostot, pääoman allokointi ja integraatio, niin minusta niiden analysointia ei voi oikein kuitata sillä, ettei tulevia yritysostoja voi ennustaa. Yksittäisiä ostokohteita ei tietenkään voi nimetä etukäteen, mutta yritysostokapasiteettia, ostettavien kohteiden mahdollisia kertoimia, marginaaleja, integraatioriskejä ja pääoman tuottoa voi silti arvioida.
Muissakin yhtiöissä analyytikot ennustavat epävarmaa exekuutioita. Valmetilla arvioidaan tilauskertymää ja projektikatteita, pankeilla luottotappioita ja ohjelmistoyhtiöillä uusmyyntiä. Miksi yritysostovetoisessa yhtiössä juuri liiketoimintamallin tärkein osa jäisi pitkälti mallin ulkopuolelle?
Tämä on tärkeää myös riskien takia. Sarjayhdistelijässä yksi huono yritysosto voi tuhota monen vuoden onnistuneet tuotot. Siksi ostokohteiden laadun, hinnan, integraation ja johdon pääoman allokointikyvyn arviointi on koko sijoituskeissin ydintä.
Muuten voi syntyä vähän epäsymmetrinen kuva: yritysostoja varten rakennettu organisaatio ja kulurakenne näkyvät nykybisneksen rasitteena, mutta niiden mahdollinen tuotto jää ennustemallin ulkopuolelle.
Minusta tällaisissa yhtiöissä olisi hyödyllistä erottaa selkeämmin:
-
nykyportfolion arvo ilman uusia yritysostoja
-
yritysostokyvyn ja pääoman allokoinnin arvo
-
konserni-/platform-kulut, jotka mahdollistavat yritysostostrategian
Tämä ei tarkoita, että analyytikon pitäisi ostaa johdon tarina sellaisenaan. Päinvastoin juuri siinä olisi analyysin arvo: arvioida, millä reunaehdoilla yritysostokone toimii, kuinka realistisia tavoitteet ovat ja milloin ostettu kasvu luo tai tuhoaa omistaja-arvoa.
Tämä tuli mieleen erityisesti Aurooran analyysiä katsoessa, mutta sama kysymys koskee mielestäni laajemminkin sarjayhdistelijöitä ja yritysostovetoisia yhtiöitä.