Tämä on se kiinnostava osuus koko tapauksessa ja itse tätä casea laajempi kysymys. Tämä juuri aiheutti sen, että asiaa haluttiin vielä tutkia ja pohtia tarkemmin.
Ottamatta kantaa täsmällisemmin kyseiseen hankkeeseen, sen pohdinta, että katsommeko että digitaalinen yhteiskunta sellaisena kuin se Suomessa on kansalaisten asiointipalveluineen, on tavoittelemisen arvoinen myös maissa, joita ei esim. EU-lainsäädäntö koske. Tämä ei ole millään muotoa yksinkertainen asia ja on täysin mahdollista, että koko asia ei olisi pintautunut arviossa, ellei tämä liiketoimintamahdollisuus olisi kohdistunut paikkaan, jossa on raportoituja ihmisoikeusloukkauksia siinä määrin kuin on raportoitu. Ennakkotapauksen luonne tällä silti on, ihan meillä sisäisesti siis. Eli asia on isompi kuin tämä hanke.
Tuntuu turhauttavalta puolustautua tällaisiin väitteisiin jatkuvasti. Goforessa ei ole yhtä ainoatakaan projektia, jolle eettinen toimikunta olisi antanut no-go -suosituksen. Sen sijaan on lukuisia, joihin lakiosasto on antanut no-go tai siihen rinnastettavissa olevan suosituksen. Niissä tapauksissa riskit on siis huomioitu tai ainakin yritetty. Aivan hyvin voisi olla myös hanke, jolle eettinen toimikunta olisi antanut no-go suosituksen, riskejä olisi sitten toimikunnan ehdotusten mukaisesti mitigoitu, mutta sellaista ei ole. Eikä varmasti tule olemaankaan ainoatakaan sellaista, joissa suositus olisi jäänyt kokonaan huomiotta. Huomionarvoista on myös toimikunnan ohjaava vaikutus, eli sellaisia hankkeita, joita on jo aiemmin torpattu, ei myöskään siinä määrin tule putkeen jatkossa.
Tässä tapauksessa prosessia ei haluttu keskeyttää tilanteessa, jossa yhteisesti todettiin, että prosessia jatkamalla analyysejä pystytään tarkentamaan. Omasta mielestäni tämä on erityisen järkevää, koska tämä tilanne on meille uusi ja etiikkaan perustuvalla no-go -päätöksellä voisi olla meille tätä hanketta laajemmat seuraukset.
Taitaa olla niin, että eettinen toimikunta aloittaa työnsä, kun hanke konkretisoituu tarjouspyynnöksi tai muunlaiseksi kuvaukseksi ratkaisukokonaisuudesta. Useasti ja ilmeisesti tässäkin tapauksessa prosessi on monivaiheinen ja tietoa alustavassa tarjouspyynnössä on verraten vähän ja asia tarkentuu vasta ensimmäisen ilmoittautumisvaiheen jälkeen. Se on hyvä kysymys, että milloin toimikunnan olisi hyvä alkaa näitä pohtimaan. Tiedottamiselle sen sijaan en kyllä näe oikein syytä enkä mahdollisuuttakaan. Olisi vaikeaa tiedottaa isosta liiketoimintamahdollisuudesta, jonka todennäköisyys realisoitumiseen on kuitenkin pieni. Tällaisia meillä on kuitenkin kokolailla jatkuvasti.
Ihan hyvää pohdintaa. Meillä on erittäin positiiviset kokemukset yli 20 vuoden ajalta siitä, että pystymme vaikeitakin asioita käsittelemään yhtiössä hyvin avoimesti ja päätöksiä tehdä osallistaen. Varmasti oppia on otettava tästä tapauksesta.
Tämäkin on hyvää pohdintaa. Mielestäni ei ole mitään tarvetta asiakkaille erityisesti mainita eettisestä tarkastelusta, kuten ei myöskään lakiasiaintarkastelusta. Ja ettei nyt kenellekään tule väärää käsitystä, ei meillä kaikkia hankkeita eettisen toimikunnan toimesta harkita, vaan vain niitä, jotka on syystä tai toisesta liputettu tarkastelun alle.
Itse olisin aika varovainen sen suhteen, että lähtisimme proaktiivisesti etiikkaa tuputtamaan asiakkaillemme. Ei se ole meidän roolimme. Mutta asiakkaiden pitää voida luottaa siihen, että me osaamme tehdä heille sellaisia ratkaisuja, joissa nämä asiat on huomioitu, ettei esimerkiksi vahingossa astuta harmaalle alueelle lainsäädännön suhteen. Tai, jos nyt viitataan tällaiseen ei-eu kv-liiketoimintaan, pystyisimme varmasti auttamaan sellaisissa näkökulmissa, jotka ovat omiaan parantamaan käyttäjien luottamusta järjestelmää kohtaan sekä kansalaisten luottamusta hallintoa kohtaan.
En ole huomannut meillä tällaista retoriikkaa, että kriitikot olisivat väärässä. Sitä vartenhan meillä tätä keskustelua käydään avoimesti, että näkökulmat pääsisivät esille. Enhän minäkään käsittääkseni ole missään esittänyt, että pitäisikö vaiko ei meidän tuollaista järjestelmää UAE:hen tehdä. Sen sijaan olen voimakkaasti puolustautunut niiltä väitteiltä, että meillä asian käsittely itsessään olisi ollut jotenkin epäeettistä. Samoin olen voimakkaasti tuominnut sekä tiedon vuotamisen, että myös vuodetun tiedon sanomalehdessä julkaisemisen.
Muutamat ovat ehdottaneet minulle avointa demokratiaa, eli että tällaisissa tapauksissa selvitysten jälkeen yksinkertaisella enemmistöllä päätettäisiin että edetäänkö vai ei. Ihan mielenkiintoista olisi, mutta pelkään pahoin, että yksilön mielestä väärä päätös tuntuisi väärältä silti. Syyttävä sormi osoittaisi vaan johdon lisäksi myös kanssatyöntekijöihin. Vaikeita juttuja.