Kiitokset viestistä ja mukavaa saada tapauksesta tietoa tällaista epävirallisempaa väylää pitkin, joskin ilmeisesti joidenkin tänne kirjoitettujen kommenttien perusteella myös LinkedIn käy kuumana asian ympärillä. Itse en kyseistä palvelua käytä, joten ihan tarkalleen en ole perillä siitä, mitä LinkedInissä mahdollisesti on asiasta kirjoitettu. Väistämättä tässä kuitenkin heräsi myös kriittisempiä ajatuksia, joten lähdetäänpäs purkamaan niitä kohta kohdalta.
-
Se, että kukaan vastuuhenkilöistä ei ole ollut sitä mieltä, että Arabiemiraattien kanssa ei voitaisi tehdä ollenkaan bisnestä ei mielestäni vielä erityisemmin tylsytä hesarin jutun kritiikin kärkeä. Hesarin esiin nostama ongelma (joka toki on Nylundin tekstin perusteella teidänkin tiedossa) on se, että myytävä tuote pitää sisällään realistisen riskin siitä, että tuotetta hyödynnetään vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin, jotka ovat ostajaosapuolen lakien puitteissa täysin sallittuja. Ongelma ei ole siis niinkään Arabiemiraatit itsessään, vaan se mitä Arabiemiraatteihin ollaan myymässä. Tämä näyttää erittäin pahalta tilanteessa, jossa tuotteen valmistanut yritys on asettanut itse itsensä eettisen digimaailman pioneerin asemaan. Pidän huomattavasti epätodennäköisempänä sitä, että hesari tarttuisi tällaiseen tapaukseen, mikäli myisitte vaikkapa suomalaista lähdevettä Arabiemiraattien lähikauppojen hyllyihin. Toki Goforen viestinnän eettinen paatos tämänkin mahdollistaisi, mutta kuvitellun esimerkkini juomavesi on melko heikko väline ihmisten massavalvontaan. Täten hesarin jutulta katoaisi realistinen pohja ja se lipsuisi puhtaan moraalinvartijuuden puolelle. Nyt jutussa esitetty huoli on puolestaan konkreettinen ja Goforenkin tunnistama.
Mitä taas mainitsemaasi eettisen toimikunnan ja liiketoimintajohdon yhteiseen linjaukseen lisätiedon tarpeesta tulee, niin eikö tämä “yhteinen” linjaus ole kuitenkin seurausta siitä, että eettisen toimikunnan ensisijaista suositusta (no-go) ei ole kuunneltu? Eikö tällöin voitaisi puhua myös liiketoimintajohdon linjauksesta, jonka eettinen toimikunta on hyväksynyt vaihtoehtoisena lähtökohtana jatkotoimenpiteille, mikäli toimikunnan ensisijaisen suosituksen mukaisesti ei päätetä toimia? Tämä voi tuntua pikkuseikkoihin takertumiselta, mutta yritysviestinnästä kiinnostuneena ja sitä hieman opiskelleenakin en voi olla mainitsematta, että juuri tämän kaltaisilla nyansseilla rakennetaan lukijan silmissä mielikuvaa siitä, että prosessissa on toimittu ikään kuin kahden tasa-arvoisen toimijan välillä. Todellisuudessa tai ainakin minun ymmärrykseni mukaan Goforen liiketoimintajohto tekee tapauskohtaisesti lopulliset päätökset joko eettisen toimikunnan suositusten pohjalta tai niistä piittaamatta. Mielikuvan ylläpitäminen eettisen toimikunnan ja liiketoimintajohdon tasa-arvoisuudesta lienee Goforelle kuitenkin tärkeää, sillä eettisen toimikunnan olemassaolon tarve ja sen ylläpidon aiheuttamat kustannukset on helppoa kyseenalaistaa osakkeenomistajien toimesta, mikäli käy ilmi, että toimikunnalla ei ole minkäänlaista todellista valtaa yrityksen päätöksenteossa. Joka tapauksessa viime kädessä tässä tilanteessa taidetaan eettisen toimikunnan mielipiteiden sijaan punnita ennen kaikkea sitä, taipuuko Goforen liiketoimintajohdon etiikka Arabiemiraattien rahan edessä.
-
Tämä on varmasti totta ja mielestäni tästä lehtijutusta syntynyt julkinen keskustelu on myös ollut mielenkiintoista ja tarpeellista siinä missä yrityksen sisäinenkin keskustelu. Surkuhupaisaa kuitenkin on, että hesarin jutun kuvituksessa nähtävässä Nylundin tekstissä tämän projektin katsotaan olevan riski Goforen henkilökunnan mahdollisuudelle käydä avointa keskustelua. Osaltaan tämä riski realisoituikin jo nyt, kun yritys joutuu jatkossa mahdollisesti itse rajoittamaan käytäntöjään keskustelun avoimuuden suhteen. Tännekin heti tuoreeltaan jaetussa tiedotteessa nähty välitön oikeustoimien mahdollisuuden väläyttäminen puolestaan näyttäytyi minulle viestintästrategiana, joka olisi voitu napata näiden tarjousneuvottelujen toisen osapuolen oppikirjasta ja jollaiseen vaikuttamiseen tämä Nylundin huoli työntekijöiden keskustelumahdollisuuksien kapenemisesta mielestäni nimenomaan kohdistui. Julkisesti työntekijöiden hiljaiseksi pelotteleminen haisee aina joltakin muulta kuin demokratialta.
-
Vahinkoa on varmasti aiheutunut tavalla tai toisella, siitä ei pääse mihinkään, joskin julkinen mediamylläkkä on jäänyt toistaiseksi minun silmissäni yllättävänkin lieväksi. Läpinäkyvyyden suhteen pohdin tässä ketjussa jo aiemmin kirjoittamassani viestissä sitä, olisiko yrityksellä ollut mahdollisuutta tiedottaa tällaisten neuvottelujen aloittamisesta esimerkiksi siinä vaiheessa, kun asia siirrettiin eettisen toimikunnan tarkasteltavaksi? Toki tämä olisi varmaankin pitänyt toteuttaa melko yleisluontoisesti kauppakumppania ja mahdollisen sopimuksen tarkkoja yksityiskohtia paljastamatta. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tietovuodon mahdollisuutta ei oltu osattu ottaa huomioon riittävän hyvin arkaluontoisen projektin tiedotusstrategiaa suunniteltaessa, vaikka miltei 1900 hengen työyhteisön sisältä tiedon leviäminen talon ulkopuolelle on mielestäni väistämätöntä, etenkin kun Arabiemiraattien tulenarkuus bisneskumppanina on päivänselvää.
Myöhemmin olen vielä itsekseni miettinyt, miten tällaiset eettiset lähtökohdat ylipäätään otetaan huomioon yhteistyökuvioista neuvoteltaessa. Kerrotaanko neuvottelujen muille osapuolille yrityksen toiminnan eettisistä periaatteista ja siitä, että erillinen toimikunta käy läpi tarjouksen mahdolliset riskit ennen kuin nimet lyödään papereihin? Onko tämä eettinen puoli ylipäätään missään roolissa näissä tarjouskilpailuissa, vai pidetäänkö se kokonaisuudessaan yrityksen sisäisenä asiana ja erillään varsinaisista neuvotteluista? Sitä voisi nimittäin ajatella, että eettisyyden julkisesti toimintansa kulmakiveksi määritellyt yritys vaatisi, että myös yhteistyökumppanit ovat valmiita allekirjoittamaan ne eettiset periaatteet, joita yritys itse pitää arvoinaan.
-
Tähän minulla ei ole sen suuremmin kommentoitavaa, sillä vaikeaa sitä on kritisoida, että suomalaiset yritykset herättävät kiinnostusta maailmalla.
-
Kaikki yritykset eivät kutsu itseään alansa eettiseksi pioneeriksi, joten kaikkia yrityksiä ei myöskään tarkkailla eettisestä näkökulmasta käsin. Siinä ei myöskään ole mitään epäoikeudenmukaista, että uutismedioiden toimesta tällaisen yrityksen oletetaan seisovan sanojensa takana. Täten on helppoa ymmärtää, miksi juuri Gofore päätyi jutun kohteeksi. Se ei siitä muuksi muutu, vaikka kuinka nillittäisi, mutta toki kiukkukin on tässä tilanteessa ymmärrettävää ja sallittua.
Se, että kriittiset henkilöt ovat Goforessa vähemmistössä ei tarkoita sitä, että he olisivat väärässä, joten henkilöstön kokoon vetoaminen on eettisten kysymysten kannalta merkityksetöntä ja ohjaa ajattelua siihen suuntaan, että etiikassa itsessään olisi kysymys jonkinlaisesta äänestyksen kaltaisesta enemmistö/vähemmistö-asetelmasta. Joka tapauksessa mikäli tämä Project Horizon etenee loppuun asti, niin historiahan sen sitten tulee näyttämään, olivatko yksittäisten työntekijöiden pelot näiden eettisten kysymysten suhteen tarpeellisia vai saadaanko projektiin liitettyjä positiivisia yhteiskunnallisia tavoitteita edistettyä. Toivottavasti tällöin pääsemme asiaa tälläkin palstalla avoimen ja julkisen keskustelun merkeissä sananvapauttamme hyödyntäen puimaan!