Aiemmin ketjussa todettiin, että merkittävä osa lääkkeistä epäonnistuu faasi kakkosenkin jälkeen.
Olen yrittänyt Faronin tapauksessa järkeillä, mitkä konkreettiset riskit voisivat toteutua vielä tässä vaiheessa. Grokin kautta listattiin yleisinä riskeinä lääkekehityksessä faasi kolmosessa mm. sivuvaikutukset ja se, että lääke ei toimi tiettyjen väestöryhmien kohdalla. Kun lasketaan kokonaisdatasta prosentuaalisesti, kuinka moni lääke epäonnistuu faasi kakkosen jälkeen, on mielestäni huomioitava, että tavoitteet vaihtelevat eri lääketyyppien välillä. Esimerkisi jos on mahdollista, että jos suurin osa potilaista paranee syövästä, ei ole kohtalokasta, jos tietyt alaryhmät kärsivät voimakkaasta pahoinvoinnista ja että tämä alaryhmä löytyy vasta faasi kolmosessa.
Näin ollen aggregaattidatan käyttäminen tässä yhteydessä ( eli kuinka moni lääke epäonnistuu faasi kakkosen ja kolmosen välillä) ei ehkä mielekästä, olenko väärässä?Lisäksi, kun taustalla lienee melkoisen vahva yllä mainittu MAB, niin luulisi, että koe-asetelmavirheet ja muut vastaavat mahdollisesta osaamattomuudesta tai huolimattomuudesta johtuvat prosessiin vaikuttavat uhat on kartoitettu ja eliminoitu mahdollisimman hyvin.


