Minua hämmentää edelleen Pampalon tuotantopotentiaali suhteessa viimeaikaisiin operatiivisiin toimenpiteisiin.
Ympäristöluvan mukaan rikastamo on luvitettu 450 000 tonnin vuosikapasiteetille. Nykyisellä 8 päivää käyntiä / 2 päivää seisokkia -mallilla tämä vastaisi noin 360 000 tonnin vuotuista läpimenoa.
Pampalon päivitetty malmivara on 588 kt pitoisuudella 2,46 g/t. Jos käytetään yksinkertaistettuna 2,5 g/t syötepitoisuutta ja 95 % metallisaantoa, 360 kt vuosisyötöllä päästään noin 27 500 unssin vuosituotantoon eli noin 6 900 unssiin per kvartaali.
Q2-tuotanto oli kuitenkin 4 727 unssia. Tätä perusteltiin osittain leukamurskaimen vaihdon aikaisella avolouhosmalmin käytöllä. Ymmärrän hyvin, että tämä on voinut hetkellisesti laskea syötepitoisuutta, sillä avolouhoksen reservipitoisuus (0,98 g/t) on selvästi maanalaista kaivosta alhaisempi. Toisaalta kyseessä vaikutti olevan väliaikainen tilanne, eikä koko kvartaalia syötetty pelkästään avolouhosmalmilla. Lisäksi kesäkuussa saavutettiin tuotantoennätys, kun varastoitua korkeamman pitoisuuden malmia saatiin jälleen rikastamolle.
Lisäksi yhtiö on korostanut, että pullonkaula on ollut kaivoksessa eikä rikastamossa. Tätä tukevat myös henkilöstömäärän kasvu noin 65 henkilöstä yli sataan sekä urakoitsijatoiminnan siirtäminen omiin käsiin tuotantovarmuuden parantamiseksi.
Tästä syntyy ainakin minulle kaksi kysymystä:
- Onko louhinnassa, geologiassa tai malmin laimenemisessa jokin systemaattinen haaste, joka joko estää riittävän tonnimäärän toimittamisen rikastamolle tai laskee syötepitoisuutta merkittävästi suhteessa reservipitoisuuksiin?
- Jos lähivuosien realistinen tavoite on noin 20 000 unssin vuosituotanto, mikä käytännössä estää pääsemästä lähemmäs 25 000-27 000 unssin tasoa, johon yksinkertainen kapasiteetti-, pitoisuus- ja saantolaskelma näyttäisi viittaavan?
Minua sijoittajana askarruttaa erityisesti se, että yhtiön viestintä on ollut hyvin positiivista ja operatiivisia panostuksia on tehty paljon, mutta niiden vaikutus tuotantoluvuissa on ainakin ulkopuolisen näkökulmasta jäänyt toistaiseksi vaatimattomaksi. Jos tuotantokapasiteettia on aidosti rakennettu merkittävästi lisää, olisi hyödyllistä ymmärtää tarkemmin, missä vaiheessa tämän pitäisi näkyä louhituissa tonneissa ja tuotetuissa unsseissa.
Sijoittajan näkökulmasta olisi myös erittäin hyödyllistä, jos yhtiö raportoisi säännöllisesti sekä käsitellyt tonnit että keskimääräisen syötepitoisuuden. Nykyisellä raportoinnilla on vaikea arvioida, johtuuko tuotannon vaihtelu ensisijaisesti tonnimääristä, pitoisuuksista vai näiden yhdistelmästä.
Voisiko Atte auttaa näiden asioiden hahmottamisessa ja mahdollisesti tiedustella yhtiöltä käsiteltyjä tonnimääriä sekä toteutunutta syötepitoisuutta esimerkiksi viimeisimmiltä kvartaaleilta?