Myyntisaamisten, ostovelkojen ja varaston huomioiminen EVssä onkin itsessään mielenkiintoinen kysymys. Useinhan nettovelkaa laskettaessa (ml. kovenantit) käytetään koko kassaa (eli bruttovelat - rahavarat), mutta ei tosiaan saamisia tai varastoja. Rahoitusteorian mukaan kuitenkin tulisi laskea: nettovelat = bruttovelat - ylimääräiset rahavarat (eli ei päivittäiseen liiketoimintaan tarvittuja rahavaroja, joita ei voida muutoin kuin yrityksen likvidaatiotilanteessa irroittaa velkojen maksuun). Mielestäni on ihan validi pointti, että mikäli pystyy perustella nettokäyttöpääoman olevan yli liiketoiminnan tarvitseman tason ja sitä saadaan vähintään tasearvoihin purettua haittaamatta liiketoimintaa, niin tuo osuus olisi hyvä käsitellä “rahavarojen kaltaisena” varallisuutena. Mutta itse liiketoiminnan pyörittämiseen tarvittavia, pakollisia varastoja en laskisi kyllä yritysarvoa (EVtä) laskettaessa, sillä niitä ei voida realisoida ilman liiketoiminnan lopettamista. Toivottavasti Q4 aikana tässä pitkään puhutussa NWC:n laskussa onnistutaan ja asiasta ei tarvitsisi edes keskustella 
edit. jos joku jäi miettimään, että mikä olisi “ei-ylimääräinen rahavaranto”, niin esimerkiksi kioskiyrittäjän, joka käsittelee käteistä rahaa, vaihtorahakassa. Lyhytaikaisten velkalimiittien ja digitaalisen rahan aikana tämä toki teoreettisempi harjoitus 