Hyvä tiivistys. Pari ajatusta jota tulee mieleen:
Ihan ensinnäkin en usko että suuri osa sijoittajista osaa tulkita kliinisiä papereita tarkkaan, eikä ne aikaakaan siihen käytä. Eikä se ole helppoa erottaa jyviä akanoista vaikka käyttäisi. Biotech-skene on täynnä “varmoja lupauksia” ja “läpimurtopapereita” ja niin silti sitä sijoittajana saa pettyä ja kuunnella selityksiä. Moni yksityissijoittaja ei taida edes p-arvoja ymmärtää, mutta homma menee myös p-arvoja syvemmälle. Vaikka p-arvot olisivat selkeitä, voi vaikutus silti olla lievä tai lyhytaikainen. Tai P-arvon kuvaama päätemuuttuja voi olla etenkin varhaisen vaiheen papereissa hiukan luovasti valittu.
Biotechissä arvostusta ei tunnu selittävän rationaalinen todennäköisyyslaskenta vaan tietynlaiset hypesyklit jotka vaihtelee alku- ja välivaiheiden euforioista diluutioiden myötä syntyvän epätoivon ja pitkän odottelun aiheuttamiin ydintalviin. Tämä tapahtuu vaikka kyseessä olisi menestystarina faasi ykkösestä kolmoseen. Mutta Diamyd on ollut ihan oman luokan erityinen kärsimysnäytelmä sijoittajalle:
- Diamyd listautui ensimmäisen kerran SBI-listalle jo vuonna 1997 ja se siirtyi päälistalle 1999. Sieltä se ponnisti faasien 1 ja 2 läpi päämarkkinalla ja odotuksia ladattiin suuresti faasiin 3. Tällekin aikakaudelle mahtui varmasti jos jonkinlaista. Osake taisi tuolloinkin kohdata melkoisen 1000% jytkyn kun J&J tarjosi kumppanuutta.
- 2011 ensimmäinen “kaikki on ohi”-hetki kun faasin 3 tulokset eivät saavuttaneet päämääräänsä ja osake sukelsi välittömästi -80%. Tapaus oli iso uutinen ruotsissa ja iso menetus biotech-listalle.
- Menetyksen jälkeen Diamydille jäi kuitenkin iso tukku rahaa sekä sijoittajilta että kevyt 45 miljoonan palautuskelvoton ennakkomaksu jonka J&J maksoi partnerisopimuksesta. Lisäksi muistaakseni J&J oli maksanut puolet kaikista faasi 3 kustannuksista.
- Tutkijat ja perustaja Anders Essen Möller uskoivat edelleen lääkkeeseen, mutta sijoittajat halusivat rahojaan takaisin. Yhtiö jaettiin v 2013 Mertivaan, joka jakoi rahat omistajille sekä nykyiseen Diamyd Medicaliin, joka sai sijoittajien silmissä arvottomat lääkeaihiot sekä 50M e starttirahan. Diamyd listautui First Northiin.
- Vuosien 2013-2021 aikana toteutettiin neljä merkittävää rahoituskierrosta sekä useita pienempiä warranttikierroksia, sekä mahdollisesti pieniä suunnattuja anteja.
- Tutkimus jatkui ja 2017 saatiin uusi faasi 1 aikaan imusolmukepistoksin. Tulokset olivat loistavia. Perään faasi 2 ja hype kasvoi. Osake kasvoi 2018 alun kolmesta kruunusta 2019 syksyn seitsemään kunnes raketoi lähes 70 kruunuun hetkeä ennen faasi 2 tuloksia. 1000% reilussa puolessa vuodessa.
- Tulos: Primary endpointtia ei saavutettu. Ja kaikki paloi - ainakin siltä näytti. Tuolloin vaikutus oli loistava HLA DR3-DQ2 -ryhmässä p-arvolla 0.01, mutta sijoittajat pettyivät vahvasti ja osake tippui, menettäen ⅔ arvosta tulevina kuukausina.
- 2022-2026 vuosittaiset uudet rahoituskierrokset. Ja edelleen sama lääke putkessa.
Vuosi sitten homma näytti “varmalta”, ja liikkeellä olevien warranttien olisi pitänyt taata rahat väliluentaan asti. Mutta vaikka kliinisesti kaikki sujui, niin osakeanti meni päin persettä hölmösti valitun merkintähinnan takia ja kovimmat Diamydiin uskojat menettivät ekoihin warrantteihin vivulla sijoittamansa rahat kokonaan ja uuden annin varmistumiseksi merkintähintaa piti leikata radikaalisti.
Sijoittajia varmaan myös työntää luotaan se, että yhtiö on näin pitkällä ja sillä ei ole olemassaolevaa partnerisopimusta. Se nähdään punaisena lippuna ja big pharman epäluottamuslauseena. Minä en pidä sitä sellaisena: tarjouksia on kyllä ollut varmasti pöydällä. Tästä ehkä lisää myöhemmin.
En siis oikeastaan ihmettele että sijoittajamentaliteetti Diamydin suhteen on heikko ja odotuksia ei haluta ladata ennen kun ne tulokset on julki. Kovimmat Diamydiin pitkään uskoneet ovat polttaneet rahansa moneen kertaan ja rajansa sillä varmaan on kuinka paljon yhteen yhtiöön voi kaataa vaikka aina kuulostaisi hyvältä.
Kuitenkin varmaan eniten raahaa tähän on kaatanut itse Anders Essen-Möller on kouluesimerkki yrittäjästä, jolla on oma nahka pelissä. Mies teki onnistuneen exitin jo ysärillä, mutta päätti eläköitymisen sijaan pistää omaisuutensa lihoiksi perustaakseen Diamydin. Hän olisi voinut luovuttaa ja edelleen ottaa miljoonat kotiin ensimmäisen yrityksen jälkeen kun epäonnistuneen faasin jälkeen 2011 kassa oli täynnä kultaa. Sen sijaan hän vaati kehittämisen jatkamista ja sai sijoittajat vakuutettua. Myöhemmin hän on käyttänyt *Mertivasta saatuja miljooniansa osallistuen lähes kaikkiin yhtiön järjestämiin osakeanteihin ja toimien niissä takaajana 2013-2026.
Jos nyt Diamyd vihdoin onnistuu niin Anders kyllä ansaitsee jonkin sankaripystin takkansa päälle.
*Diamydin historiaan liittyy myös iso onnistuminen: Mertiva jakaantui yhtiöstä 2013, sille jäi satojen miljoonien kruunujen lisäksi Protein Sciences Corporationin ja Mercodia AB:n n. neljäsosan osaomistukset**.** PSC myytiin 2017 Sanofille 750 miljoonalla dollarilla.