Isoin positiivinen asia oli mielestäni rahoitusriskin selvä pieneneminen. Lainojen maturiteetteja saatiin siirrettyä pitkälle 2030-luvulle eikä tarvinnut nähdä mitään pakkoratkaisuja tai osakeantia huonoon markkinaan. Tämä oli itselle raportin tärkein datapiste.
Tallinnan asuntojen myynnit olivat myös mielestäni erittäin positiivinen signaali. Toteutuneet myynnit menivät yli tasearvojen, mikä lisää omaa luottamustani siihen että ainakin Viron portfolion arvostukset ovat melko realistisia.
Vuokraliiketoiminta näytti muutenkin vakaalta:
-
vuokrausaste erittäin korkea
-
vuokratuotot hieman paranivat
-
eikä operatiivinen tekeminen näyttänyt miltään kriisikeissiltä.
Omien osakkeiden ostot olivat määrällisesti pieniä, mutta haastattelun perusteella sain itse käsityksen ettei isoja myyjiä markkinassa oikein ole löytynyt. Siksi jatkuvat pienetkin ostot voivat pitkällä aikavälillä olla merkityksellisiä, kun:
-
osakekanta on pieni
-
likviditeetti heikko
-
ja ostot tehdään selvästi alle EPRA NRV:n.
Oma base case tällä hetkellä on että seuraavat pari vuotta yhtiö keskittyy:
-
asuntojen myyntiin yli tasearvojen
-
velkaantumisen laskuun
-
sekä omien osakkeiden ostoon siinä määrin kuin markkinasta saa järkevästi ostettua.
En itse edes katso tätä erityisesti kasvucasena vaan enemmän pääoman allokointicaseena. Jos johto pystyy allokoimaan pääomaa järkevästi nykyisellä NAV-alennuksella, per-osake-arvo voi kehittyä ihan hyvin vaikka portfolio ei kasvaisi merkittävästi.
Pidän itse osaketta salkussa osittain myös siksi ettei minulla ole omistusasuntoa, jolloin tämä toimii tavallaan vivutettuna asuntoaltistuksena ilman omaa asuntolainaa.